Kun kahvi palaa pohjaan

 

Kahvilla



Painomusteiset

Työmiehen päiväkirja
Nyt säästetään
Kahvitauolla
Onnistuiko vappu?
Siitä puhe mistä ei puute
Ensimmäinen päivä
Hyvää joulua, viimeisen kerran
Startegiset kehittämisalueet
Arki palaa pohjaan
Toivakan Energian säästökampanja

Pölyttyneet

toukokuuta 2003
kesäkuuta 2003
heinäkuuta 2003
elokuuta 2003
syyskuuta 2003
lokakuuta 2003
marraskuuta 2003
joulukuuta 2003
tammikuuta 2004
helmikuuta 2004
maaliskuuta 2004
huhtikuuta 2004
toukokuuta 2004
syyskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
elokuuta 2006
lokakuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
toukokuuta 2007
kesäkuuta 2007
syyskuuta 2007
toukokuuta 2008

Krediitit

Powered by: Blogger





perjantaina, elokuuta 29, 2003

Kilpailu on ratkennut!

Suuri Ikuinen kahvitauko -kilpailu on ratkennut! Kaikkien tunteman projektin elämänkaari -teorian mukaisesti tässä projektissa on päästy jo syyllisten etsiminen -vaiheeseen. Mutta siitä tuonnempana.

Palkintotriumviraatti vietti pitkähkö ajan kahvitilassa ryystäen ennätyksellisen määrä eli kaksi (2) automaattiespressoa. Pohdinnan jälkeen päätimme jakaa ensimmäisen palkinnon puoliksi. Voittajia ovat (rummun pärinää) …Benrope ja SchizoBlogin Janne! Onnea! Voittajiin otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti, jahka ehditään.

Ja sitten valivali-osuuteen. Kilpailuun otti osaa vain kaksi ihmistä (joista molemmat siis palkitaan. Njähnjäh, nyt ottaa varmaan aivoon että et osallistunut? Ai ei vai? No pitäisi kyllä! Näkisitpä ne palkinnot). Pitääkö tästä osallistumistiheydestä päätellä, että tämä on ainoa konttori Suomessa, jossa pomoksi päätyminen edellyttää lobotomiaa ja työpäivästä selviytyminen Cipramilia? Enpä usko.

Meille saa siis edelleen lähettää kertomuksia tai linkkejä teidän Kahvitauko-hetkiinne. Lupaamme peistata ja linkittää. Mitäpä me täällä muuta.




keskiviikkona, elokuuta 27, 2003

Messut

Kävin messuilla. Messujen parasta antia ovat karkit, kynät ja kauniit naiset. Etenkin ammattimessut tarjoilevat näitä varsin mukavasti ja yleensä rahvaan messuja väljemmissä tiloissa. Vapaa-ajan messuilla kynien ja karkkienkin määrä saattaa jäädä vähäiseksi, mutta kauniita naisia riittää lähes messuille kuin messuille.

Messuilla kävely vaatii hiukan itseluottamusta. Pitää pystyä irrottamaan iholle pyrkivät myyntimiehet ja silti napsimaan karkkeja ja kyniä, ilman että tulee lokkimainen olo. Kannattaa kuitenkin muistaa, että karkkien ja kynien napsiminen ilahduttaa näytteilleasettajaa. Siksihän he ovat siellä!

Itse suosin karkkiastian vierelle menoa samalla, kun katson myyntimiestä silmiin ja aloitan keskustelun:

- Mitäs te myytte?

- Meillä olisi tämmöistä softaa, jonka avulla kuka tahansa voi helposti ja nopeasti tehdä Internetissä toimivan kaupan.
(Tässä kohtaan tungen käden karkkikippoon, nappaan viitisen Mariannea käteen, joista yhden avaan suuhun, sillä tavalla repäisten hampailla kuori pois. Roskan laitan taskuun.)

-Älä, mitä siellä kaupassa myydään? (Sanon ja nappaan muutaman karkin lisää. Nyt laitan karkit mukanani olevaan muovipussiin.)

-Ihan mitä vaan haluat…

-Sanoitko, että kuka vaan voi tehdä semmoisen kaupan. Pitäisi ostaa äidille syntymäpäivälahja. Siinähän olisi sille tekemistäkin.
(Tässä kohtaa tungen käden kippoon ja otan karkkeja niin paljon kuin pystyn.)

- No, periaatteessa …

- Äitihän voisi myydä tällaisia kyniä, oletteko olleet tyytyväisiä? (Napataan muutama kynä.)

- Meillä olisi tässä näitä esitteitä. Olisiko käyntikorttia antaa?

- Ne loppu just, mutta palataan asiaan. (Pari kynää lisää pois mennessä.)




tiistaina, elokuuta 26, 2003

Management speak de luxe

Kaikenlaisten motivaatio-, pärjäämis- ja menestymisoppaiden ja ?koulutusten ongelma on se, että ihmiset ottavat ne tosissaan. Erityisesti sellaiset ihmiset, joiden ei pitäisi ja joiden ei kannattaisi ottaa niitä tosissaan.

Hellyttävimmillään ja kauheimmillaan tämä on silloin, kun työntekijät alkavat papukaijamaisesti toistaa koulutuksesta ja kirjallisuudesta omaksumiaan ilmaisumuotoja. Korostuskynällä on koulutusmonisteesta suhrailtu mageimman tuntuiset fraasit tulevaa käyttöä varten ja sitten, viimeinkin, niitä pääsee oikeasti käyttämään!

Tämä löytyi tänä aamuna intranetistämme:

Haluan kiittää teitä kaikkia. Kanssanne on ollut antoisaa ja ilo työskennellä. Olette kasvattaneet ja rikastuttaneet minua ja ammattitaitoani valtavasti. Kiitos valovoimaisuutenne ja vaatimuksienne!

Kiitos vaatimuksistanne! "Ettekö voisi lyödä hamarapuolen lisäksi sillä terällä, herra?"

No, hyvänä puolena on, että tämä työntekijä on sentään löytänyt uuden paikan. Epäilemättä sieltäkin löytyy kasvattavia ja rikastavia haasteita.




maanantaina, elokuuta 18, 2003

Iso töpseli irti

Niin niin, suuressa maailmassa valot sammuu ja kaikki väki nukkuu kirjaston portailla. Ja siat varmaan vielä sekstaavatkin työpaikoillaan kun on pimeää ja (muun muassa) ilmastointi seisoo.

Suomessa ei koskaan tapahdu tällaista. Ja vaikka tapahtuisikin, niin töitä tehtäisiin silti. Muistelkaapa: kun bussilakko muutaman vuoden välein pääkaupunkiseudulla iskee, niin jäävätkö työntekijät työnantajan siunauksella kotiin? Ei jumalauta, töihin Erottajalle pusketaan Keravan äärimmäisestä nurkasta vaikka hiihtäen tai polkupyörällä 40 asteen pakkasessa.

Sataako lunta? Sataako lunta pari metriä? Sataako lunta niin, että autoa ei erota siirtolohkareesta? Ei haittaa, duuniin on mentävä ja mennään. Työpaikan ovella pudistellaan päällimmäiset puoli metriä siitä lumesta, joka on satanut pompalle matkalla parkkipaikalta, naureskellen. Ja muistetaan kertoa, että Ranskassa olisi varmasti jo koulut kiinni tällä säällä. Mutta ei meillä.

Perkele, mitä ylpeiltävää on tällaisessa työmoraalissa oikein on? Onko äärimmäisyysolosuhteissa tapahtuva työmatkailu jokin jäänne pettuleipäajoilta? Saavutammeko häivähdyksen Raatteen tien pakkasista koukatessamme kylmään hyytyneen Nissan-kolonnan takaa?

Olkaamme amerikkalaisia, jääkäämme kotiin!




torstaina, elokuuta 14, 2003

Veneet vesille

Jos haluaa todistaa tiiminrakennusta lähietäisyydeltä, kannattaa suunnata tänään, huomenna ja ylihuomenna Helsingin Kaisaniemeen.

Kaisaniemessä eri yritysten edustajat kilvoittelevat leikkimielellä dragon-melonnassa. Tässä jalossa urheilulajissa itse melonta on sivuosassa. Pääosassa on lärvääminen, hassut (mutta yrityksen tunnusväreissä koreilevat) asut, lärvääminen, ryhmähenki, lärvääminen ja oksentaminen puistoon. Kuten ylipormestari tervehdyksessään sanoo: "Lohikäärmeet ovat jälleen liikkeellä hyvän asian puolesta."

Hassuna karnevalistisena piirteenä veneen tahdinantajaksi pannaan monessa venekunnassa se pahaäänisin ämmä , joka aina muutenkin änkeää kaikenmaailman järjestelytoimikuntien johtoon. Epäkarnevalistisissa firmoissa rummunlyöjäksi pannaan pomo ("kato tavallaanhan niinku firmassaki/meidän tiimissäki just Jokke on se kun määrää tahdin").




maanantaina, elokuuta 11, 2003

Tukea teorioilleni

Joblinen selvityksen mukaan 41 prosenttia suomalaisista työntekijöistä kertoo jutustelun työkavereiden kanssa vievän työpäivästä suuren osan. Myös netissä surffataan ahkerasti. 40 prosenttia suomalaisista kertoo viettävänsä usein aikaansa Internetissä työpäivän aikana.

Sosiaalista porukkaa. Itselläkin on kokemuksia työkaverista, joka istuu vieressä ja oikeastaan koko ajan haluaa keskustella, jostain omista asioistaan. Siis ihan kunnon keskustelu, ei mitään tyhjänpäiväistä läpän heittoa. Itse suosin semmoista nopeaa lyhyttä small talkia, joka aika usein tapahtuu vielä sähköpostitse.

Pitääkin alkaa pitämään sellaisia kunnon taukoja taukotilassa. Muodostuisikohan siitä tapa koko tiimille. Istuttaisiin kahvihuoneessa ja puhutta puutarhanhoidosta. Toinen vaihtoehto voisi olla päiväunet. Sehän lisää työtehoa.

Ei se tunne laiskottelevista toimistoduunareista ole varmaan ihan tuulesta tempaistu, vaikka nuo Joblinen tutkimukset ovatkin aika koomisia välillä. Esimerkiksi sivuilla tehtiin aikoinaan kysely, jonka tuloksen mukaan lähes puolet suomalaisista haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Mitenköhän tulos olisi ollut ovensuukyselynä työvoimatoimiston ovella.




perjantaina, elokuuta 08, 2003

Paita päälle

Muun muassa Tiramisun Misu on suunnitellut blogilleen paitaa. Mitä tytöt edellä, sitä pojat perässä.

Kahvitauon virallinen paita ei tietenkään ole tee- vaan suhteellisen siisti (kesällä lyhythihainen) kauluspaita. Slogan jääkiekkovalmentajatyyliin kauluksen niskassa tai sitten rintataskun päällä.

Tekstiehdotuksia:

"Tee ite!"
"Minä olen nyt kahvitauolla"
"www.katokunkiinnostaa.com"
"Minä en ole joku muu"
"Arvot kohdalleen - lisää liksaa "
"Ei nyt - Pomo on poissa"
"Kysy minulta team building -vinkkejä!"

Bubbling under:

"C:/Omat dokumentit/CV.doc"
"Motivaatio on kirosana"
"Ei penniäkään kiinni"




torstaina, elokuuta 07, 2003

Palautetta

Aktiivisen lukijan palautteessa kerrotaan, kuinka kaipaamani tehokkuus konttorirotille ollaan onnistuttu toteuttamaan. Työ täyttää liukuhihnatyön periaatteet: aikaa omille touhuille ei ole, työ on sen osaavalle yksinkertaista ja kotiin mennessä ei tekemätön duuni paina mieltä. Erinomaista.

Tietokoneiden näppäimiin voisi kehittää sellaisen laitteen, joka mittaa kuinka paljon on näpytelty tekstiä. Liian pitkät tauot on pystyttävä selvittämään. Tällä tavalla tehoa saataisiin myös kaiken maailman kirjoitustyötä tekeville.

Liitän saamamme palautteen tähän. Muistakaa, että kohta alkaa viimeinen viikko osallistua Kahvitauko-kisaan. Esimerkiksi Call Center –työläiset voisivat käyttää yhden taukonsa kilpailuun osallistumiseen. Näille raskaan työn raatajille tuomaristo on valmis antamaan muutaman tasoituspisteen.


Hyvää aamupäivää Ikuinen Kahvitauko.

Tänään luin kirjoittamastanne toimihenkilöiden tehokkuudesta. Ajattelin kertoa että kuvailemanne tehokas toimihenkilöiden työskentely on toteutettu. Nimittäin Call Center työskentelyssä. Sellaisessa asiakaspalvelussa toimihenkilön tehokuutta mitataan puhelumäärillä ja ajankäytöllä per puhelu. Eli siis joka kerta kun istut koneen ääreen alkaa mittari raksuttamaan ja kaikki jolloin teet jotakin muuta (eli vaikka etsit netistä tietoja teatteriesityksistä) tallentuu raportteihin "epämääräisenä vapaa-aikana" joka tietenkin pitää voida seliittää. Työssä ei kerta kaikkiaan ole mahdollista tehdä mitään muuta työajalla. Kaikki erillinen toiminta pitää olla selitettävissä. Tehokasta eikö totta?
Työteho on siis tällaisessa toimistotyössä ajettu äärimmilleen. Kun ei oikein mitään muuta voi työaikana tehdä, kahvitauolla todella heittäytyy omiin ajatuksiinsa ja kahvitauon pitäminen on minuutin tarkkaa jotta seuraavat pääsevät ajoissa kahville. Eli olemme palanneet tähän feodaaliseen tehdastyöskentelyyn (tavallisessa toimistotyössä) näin 2000 -luvulla.

Toki pitää myöntää etten itse keksi parempaa tapaa hoitaa ko. työ, puhelumäärät ovat päivän mittaan vaihtelevia ja aina pitää olla tietty resursointi per ajankohta. Varmastikin ko. työtä tehdessä kaipaa ns. normaalia toimistotyötä, jossa voi (ja kuuluu) välillä puuhailla omiaan, jäädä juttelemaan työkaverin kanssa tai ihan vain tuijotella ikkunasta ulos. Call Center työssä ei pääse työaikaa pakoon. Haaveena on siis ikuinen kahvitauko.

Ystävällisin terveisin nimim. "Nyt on mentävä -kello käy"




tiistaina, elokuuta 05, 2003

Tehokkuudesta

Toimihenkilöiden työteho on varmasti aika heikkoa. Kun katselen ympärilleni tai juttelen tuttujen kanssa, niin aika paljon aikaa kuluu ihan muuhun kuin työntekoon. Se, että kaikki valittavat kauheaa kiirettä ei tietenkään pidä paikkaansa. Korkeintaan kiireen tunne syntyy siitä, että on niin paljon tekemättömiä asioita, mutta ensin on etsittävä Internetistä tietoa ensi viikonlopun teatteriesityksestä. Tai sitten pitää lukea uutisia tai blogeja.

Jos toimihenkilöille saataisiin sama työteho kuin liukuhihnalla puurtajille, toimistoista voitaisiin räjäyttää puolet. Tai sitten leikattaisiin työaika puoleen, jolloin ihmisillä olisi enemmän aikaa kuluttaa ja saataisiin taas talous nousuun.

Minkälaistahan se olisi? Raportin kirjoittaja kirjoittaisi raportin toisensa jälkeen, pomo löisi leiman sen enempiä paperia pyörittelemättä. Myyjä soittaisi ostajalle ja ostaja ostaisi, kunhan olisi tutkinut faktat ja tehnyt hintavertailun. Ei mitään fiilistelyjä eikä ainakaan mitään lounastapaamisia.

Ja ennen kaikkea se turha näyttöpäätteen tuijotus olisi saatava loppumaan.

Turhia kahvitaukoja ei pidettäisi, vaan kaikki marssisivat samaan aikaan ruokalaan, elleivät söisi eväitään (ja samaan aikaan luettaisiin päivän lehti, miettimättä hetkeäkään töitä).

Taitaa olla tämmöinen tehokkuus kaukana. Yli puolella suomalaisista on joustava työaika.




maanantaina, elokuuta 04, 2003

Työtoverina sählääjä

Kaikilla on työyhteisössään ainakin yksi sählääjä. Ihminen, jolle yksinkertaisinkin työtehtävä aiheuttaa merkittäviä ongelmia.

Sählääjällä ei tunnu olevan minkäänlaista vakiintunutta käytäntöä duunien tekemiseen. Lähes jokainen homma alkaa pitkällä ja sekavalla hapuilulla, jonka aikana sählääjä, joskus jopa itsekseen ääneen puhuen, muistuttaa mieleensä tehtävän vaatimat työvaiheet. Lisäksi hän muistaa ne väärin tai tiputtaa joukosta pari ensiarvoisen tärkeää.

Pienikin muutos rutiineissa saa sählääjän tolaltaan. Jos täytyy raportoida jollekin muulle kun sille normaalille pomolle, sählääjä kiertää konttoria kyselemässä oikeaa tapaa. Tietokoneohjelman tahmaaminen saa sählääjän hakkaamaan näppistään normaalia kovempaa. Tämän ja kaikki muut tietokoneongelmat sählääjä ratkaisee aina turvautumalla työtovereihin sen sijaan, että soittaisi ihan oikeaan tukeen.

Mikäli sählääjältä tarvitaan tietoa tai tarkennusta, joka liittyy hänen tekemäänsä suoritteeseen, tulee varautua pitkään, puunilaissodista alkunsa saavaan selitykseen, jonka keskeisenä sisältönä on sählääjän työtehtävän vaikeus, epäinhimillisyys, sen vaatima ylityö ja muiden työntekijöiden tekemiselle asettamat esteet. Tällainen työtehtävä on tyypillisesti yhden liitetiedoston lähettäminen sähköpostilla.

Tämän työyhteisön sählääjä palaa lomilta töihin ensi viikolla. Anna, Herra, voimaa!

Muistutan teitä lisäksi Kahvitauko-kilpailusta. Mukaan pääsee ja ehtii! Ruhtinaalliset palkinnot!




perjantaina, elokuuta 01, 2003

Seuraava kilpailija

Seuraavana suuren Kahvitauko-kilpailun areenalle astuu Benrope.

Benropen Kahvitauko-hetkessä huomionarvoista on kertojan velvollisuudentunnon yhdistyminen esimiehen kyvyttömyyteen. Ainoa oikea tapa toimia kuvatussa tilanteessa olisi sanoa "joo selvä" ja lähteä lomille joka tapauksessa. Mutta olkaamme rehellisiä: harvalla meistä on siihen pokkaa.

Benrope, lava on sinun.

- - -


Henkilöt:
B = Benrope, toimiston suurin luuseri, jota kaikki potkivat armotta päähän.
O = Osastopäällikkö, pääasiallinen tehtävä kyykyttää B:tä.


O: Huomenta Benrope, taas moppaamassa keittiötä? Eihän se sun duuneja ole?

B: Joo, joku urpo oli jälleen keittänyt kahvit lattialle. Helvetti, se on tietenkin Tiina, joka on maleksinut röökihuoneessa koko aamun. Pitää keittää uudet sumpit.

O: Justjust. Ilman kofeiiniahan ei aamu käyntiin lähde. Kuule, siitä sun lomasta, minkä piti alkaa ensi viikolla.

B: Jep. Viimeinen päivä duunissa ja lomille lompsis! Eurooppa kutsuu! Siis hetkinen...miten niin piti?

O: Mulla on sulle huonoja uutisia, sä et nyt pääsekään lähtemään. Pena lähetti tekstarin jostain huitsin nevadasta, että se pitää ylityövapaat nyt tähän loman jatkeeksi ja huilaa vielä ensi viikon. Ja sähän tiedät, että joko sun tai Penan pitää olla aina tavoitettavissa. Systeemit vaatii sen.

B: Siis mitä helvettiä? Eihän niin voi tehdä? Mulla on loma ollut merkittynä listassa ihan asiallisesti jo kuukausitolkulla! En mä voi jäädä! Aamulla pitää olla ulkomaan terminaalissa, mulla on viikon Rooman reissu! Soita sille helvetin Penalle ja käske tulla tänne vähän vitun äkkiä!

O: Voit sä tietenkin itse yrittää pirauttaa Penalle, jos se vois tulla duuniin, mut taitaa olla aika turha toivo. Kokeilin äsken soittaa. Pena on sulkenut kännykkänsä. Tää on tosiaan ikävä juttu, mut sille ei nyt voi mitään. Toivottavasti sulle ei tuu mitään kustannuksia sen matkan peruuttamisesta.

B: Kustannuksia! Perkele, mä joudun maksamaan ainakin puolet siitä vitun matkasta jos nyt peruutan! Ja millä mä selitän tän kavereille? Me ollaan suunniteltu tätä matkaa koko kevät!

O: Joo, mä oon tosi pahoillani, mut tää on siis tosiaankin ihan pakon sanelema juttu. Toivottavasti me voidaan sitten myöhemmin korvata tää sulle. Mun täytyy nyt lähtee palaveriin sinne Hilavitkutin-yhtiöihin. Me ei varmaan vähään aikaan nähdä, kun mulla toi loma alkaa. Niin, että morjens! Nähdään sitten syksymmällä!

Benrope jää kyyhöttämään shokkitilassa keittiöön. Toteaa kahvin loppuneen toimistosta. Illalla B. vetää pään täyteen. Turhaan, seuraavana aamuna edelleen ahdistaa.