|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
tiistaina, toukokuuta 27, 2003
|
Kadonneet työkaverit
Aina kun joku työkaveri lopettaa, lähtee äitiyslomalle tai siirtyy muihin tehtäviin, tulee tunne, että tuota saattaa tulla ikävä. Kertaakaan ei ole vielä tullut, mikä on pelottavaa, sillä se tarkoittaa ettei kukaan kaipaa minuakaan kun joskus toivottavasti lähden... Niin kukaan ei ole korvaamaton ja kostoksi eroamisella taitaa olla päinvastainen vaikutus. Kun minä täältä häivyn, niin yritän houkutella jonkun muun mukaan tai sitten jään ihan piruuttani. Sen sijaan jos on töistä poissa niin kyllä kaivataan, vaikkei uskoisi. Jos on unohtanut kertoa missä on, niin heti käy kauhea kysely, että missähän mahdan olla. Tai siis luulen käyvän, koska ainakin muiden poissa ollessa kuhina käy. Tälle käyttäytymiselle on hyvä selitys. Tuntematon poissaolon syy saattaa olla luvaton poissaolo mikä on mahtava juoruilun aihe. Menikö ilta pitkäksi ja nyt lintsataan? Onko kotona ongelmia? Onkos kohta edessä potkut? Samalla voi aina myhäillä omille virheilleen: ei ne sentään ole noin suuria! Itsestäni on mahtavinta kun on olemassa joku todellinen poissaolon syy, esimerkiksi lääkärissä käynti. Sen jälkeen pitää kehuskella olleensa eilen uimassa, pelaamassa jalkapalloa, kiipeämässä vuorille ja golfaamaassa. Siis heti sen jälkeen kun on selittänyt vakavasti, että eilen ei päässyt töihin ja siihen on lääkärin lupa. Lopuksi pitää muistaa mainita, että nyt vasta väsyttääkin ja lihakset ovat kipeät. |