Kun kahvi palaa pohjaan

 





tiistaina, joulukuuta 02, 2003

Palaverissa

Istun yhdessä niistä ultratylsistä palavereista. En ole oikein jaksanut keskittyä siihen, aivan varma en ole edes kokouksen aiheesta. Luultavasti jotain ensi vuoteen liittyvää. Viereinen tyyppi piirtelee neliöitä ja ympyröitä muistiinpanovihkoonsa. Olen kateellinen. Minulla ei ole edes vihkoa mukana, näytän valmiiksi epäkohteliaan kiinnostumattomalta. Eli moukalta.

Ajatukseni pyörivät milloin missäkin, mutta mikään niistä ei liippaa edes läheltä työasioita. No ehkä kahvi, nyt olisi pakko saada kahvia. Sillä pysyisin hereillä. Kömpelösti yritän pyytää kahvitermaria tänne päin. Röyhkeästi täytän mukini piripintaan, en piittaa tippaakaan siitä, jäikö muille mahdollisesti ryystettävää. Sokeria en kehtaa enää inua pöydän toisesta nurkasta. Hörpin laihaa litkua mustana.

Tilanne alkaa luisuta käsistä. Myös muilla. Ne harvat, jotka jaksavat kuunnella ja osallistua keskusteluun, alkavat ärsyyntyä. Yksittäisiä sanoja tarttuu korvaani. "Kvartaali blaablaa kohderyhmä blaablaa markkinointi blaablaa asiakaskontrolli blaablaa ebit blaablaa organisaatiouudistus blaablaa..." Yhtäkkiä yksi tyyppi ponnahtaa ylös nostaen kätensä riemukkaasti ylös. "HEVONPASKABINGO!"