|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
torstaina, maaliskuuta 23, 2006
|
Professori Reinikainen käveli yliopiston kirjaston hyllyjen välissä, käänteli tyytymättömän näköisenä lehtiä, ei löytänyt hakemaansa. Virkailija kuuli huolellisesti kiillotetttujen kenkien vihaiset kannat ja nosti auliin katseensa. - Missä se punakantinen lehti on, miksei teillä mikään pysy järjestyksessä. - Sen printtiversio on lopetettu ja nyt se tulee elektronisena. - Minä tarvitsen sen nyt, en minä jouda täällä enempää aikaa viettämään. - Siitä se niin mukava onkin, se elektroninen, että sen voi lukaista omalta koneelta, linkki löytyy sieltä internet-sivuilta. Prrrrrrr. - Professori Reinikainen tässä taas, päivää. Minulla on tässä nyt auki tämä sivu, mutta en minä täältä sitä lehteä saa. Miten helvetissä te teette tällaisia sivuja siellä, kun ei täällä mitään ole? - Hetki vaan, minäpä menen siihen samaan paikkaan, niin osaan paremmin auttaa. Aivan, tämähän on peedeeäffänä. Kun klikkaa sitä linkkiä, jossa lukee peedeeäf, niin siitä se aukeaa. - No kyllä kai minä nyt sen tiedän, mutta kun ei täällä ole mitään punakantista lehteä. Täältä mitään löydä. Mitä helvettiä varten ei voi tilata lehteä niin kuin ennenkin, pitää tilata jostain sivulta? - Anteeksi mutta nyt en ymmärtänyt; sitäkö lehteä ei ole siellä listalla vai eikö artikkeli aukea? Siinähän voi olla tietenkin kysymys melkein mistä vaan. - Lisätkää nyt vaan se tähän sivulle, niin minä voin jatkaa työtäni. - Kyllä se siellä on, juuri tarkistin. Löytyy aakkosista deen kohdalta. Dee niin kuin dementia. Onko teillä muuten akrobaatti siinä? - Kyllä minä pärjään oikein hyvin ilman mitään aateeko-tukeakin, kiitos vaan. Klik. |