Voi tytöt ja pojat! Huomasitteko, tällä viikolla oli vappu! Kylmää jatuulista, ihan kuin juhannuksena, jonka saapumista voimmekin joodotella. Oletan, että tätä lukiessanne pahimmatkin krapulat ovat johaihtuneet, jäljellä on vain moraalinen kivistys luottokortinvingahdellessa lompakossa tuskissaan.
Viikonlopun jälkeinen vappu on yhtä juhlaa työläisen kannalta. Vaikka kyseessä onkin enemmän amatöörien bileet, ammattimaisempikin juhlija koki tänä vuonna jo hieman haastetta. Perjantaina oli voinut aloittaa kotimaisella normiannoksella, reippaalla kaatokännillä. Jos askelmerkit menivät pieleen, saattoi lauantaiaamuna laskuhumala nostaa kipeää päätään. Tästä selvisi muutamalla loiventavalla ja öisen pitsan jämillä. Kylmät kelit vaativat vahvat lämmikkeet, joten entinen teekkari muisteli opiskeluaikojaan huolellisesti koomaillen. Lauantai oli onnistunut, jos sitä ei muista onnistuneeksi.
Poikkeuksellisesti sunnuntaina ei joutunutkaan aloittamaan kovin kummoista laskeutumista arkeen, sillä eihän kukaan työnantaja edes kuvitellut työläistensä käyvän maanantaina konttorilla kuin korkeintaan kääntymässä, suurin osa oli muutenkin hommannut päivän jo hyvissä ajoin vapaaksi. Lähibaarin karaokessa oli miellyttävää pitää pyhänä tunnelmaa yllä huurteisten suosiollisella avustuksella.
Kolmen päivän ryyppäämisen jälkeen eroteltiin hyvät pakanoista. Harjaantumattomat osoittivat hyytymisen merkkejä, kauan odotetun vappuaaton tunnelmat saattoivat olla hieman uuvahtaneita. Huonot ihmiset olivat silloin elementissään. Alkoholilla marinoitu kroppa ei ollut moksiskaan uusista tuopillisista keittoa, vappupäiväkin sujui
iloisessa hutikassa. Silli maistui uskomattoman hyvältä.
Eteläisessä naapurissamme vironvenäläiset ovat ymmärtäneet työväen juhlan hieman väärin. Pojat aloittivat riehumisen melkein viikon varaslähdöllä jonkun patsaan takia. Eihän sitä Pronssisotilasta aikaisemminkaan lakitettu, joten kannattiko laittaa koko Tallinna sekaisin ja saada viinakaupat vapuksi kiinni? Vappu ilman viinaa on kuin sima ilman rusinoita.