|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
perjantaina, toukokuuta 26, 2006
|
Konsultti Mauno Pirhonen oli väsynyt, kannettava tietokone painoi jo hartiaa pitkän päivän jälkeen. Aamulla kello oli rääkynyt viiden aikaan, junamatkaa asiakkaalle mennen tullen suuntaansa oli ollut useampi sata kilometriä. Muutama pitkään hiertänyt ongelma oli onneksi saatu ratkaistua, vaikka FTP-yhteys toimistolle olikin ollut nurin. Päivän mittaan pari uutta pulmaa oli pompahtanut esiin, mutta niiden ratkominen olisikin jo laskutettavaa työtä. Pahin tulipalo oli sammutettu. Illalla yhdeksältä nuutunut Pirhonen astui ulos junasta. Vatsa murisi, päivällä kiireessä syödyn sämpylän kalorit oli jo poltettu. Parin korttelin päässä Maunoa odotti Seijan Grilli, pian energiavaje olisi vain häviävä muisto. Seija hymyili nähdessään Pirhosen saapuvan paikalle. Mauno oli ostanut kerroshampurilaisen ja maidon samasta paikasta vuosikymmeniä. Tilausta ei tarvittu. Puhe Seijan kanssa kääntyi tietenkin makasiinien paloon, molemmat tuomitsivat yksimielisesti nykyajan veltot loppahousut. Paremmin oli asiat meidän nuoruudessa. Maunon ja Seijan jutustelun keskeytti lähestyvän paloauton sireeni. Sireenien ulvonta lakkasi grillin kohdalla ja paloauto pysähtyi 50 metrin päähän. Kuusi palomiestä ryntäsi ulos autosta. Kiire kuitenkin loppui pian. Grillin takana pysäkillä oli roskis tulessa, ei sen vaarallisempaa. Kaksi palomiestä katseli liekehtivää roskista. Vieressä humaltunut keski-ikäinen mies pomppi innokkaasti tuulettaen tulitikkuaski kädessään. Kaverin naama loisti onnesta. Kohta kolmas palomies tuli paikalle ja sammutti vaahtosammuttimella palon. Kuusi ärsyyntynyttä palomiestä tuijotti päihtynyttä, joka leveästi virnistäen katsoi palon sammuttanutta miestä silmiin. Uusi tulitikku syttyi. Palomies tyhjensi loput vaahtosammuttimesta mieheen ja häipyi työtovereineen tympääntyneenä paikalta poliisin poimiessa humalikon kyytiin. Hetken kummastelun jälkeen Seija ja Mauno jatkoivat nykynuorison paheksuntaa. |