Kun kahvi palaa pohjaan

 





maanantaina, kesäkuuta 02, 2003

Hyvä me!

Firmat (meidänkin) järjestävät nykyään kaikenlaisia team building –tapahtumia. Takavuosina, kun raha oli löyhässä, jengiä kyörättiin Nuuksion metsiin roikkumaan köydestä ja hamuilemaan suklaapatukoita suullaan. Nykyään ei enää palkata seikkailuyritystä vaan tullaan toimeen halvemmalla.

Yleinen tapa näyttää olevan osallistuminen Sulkavan soutuun, Lohikäärmesoutuun tai johonkin muuhun vastaavaan. Palkanlaskennan tytöille firman teepaidat päälle, päähän hassu hattu ja kauhomaan. Johan nousee tiimihenki.

Voi olla että kaikkein aivottomimmilla nouseekin. Itse tunnen lähinnä valtavaa myötähäpeää nousukännissä kohkaavia perheenäitejä katsoessani.

Ja mikä vitun tiimihenki? Miksi minun pitäisi rakentaa työporukan kanssa jotain saatanan heimoa? Minä olen työpaikalla töissä ja teen siellä kyllä yhteistyötä, mutta ei tämä nyt mikään Suuri Seikkailu tai Survivor ole. Jostain mystisestä tiimihengestä ei edes saa rahallista bonusta. Ja se loppujen lopuksi on se syy, miksi duunissa ollaan.