|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
tiistaina, tammikuuta 27, 2004
|
Hajamielinen duunari koomassaan unohti heti viikon aluksi sen työpaikastaan saamansa hassun muovinpalan, jolla isoveli valvoo, kotiin. Sehän tarkoittaa nykyään sitä, että aulaa pidemmälle ei ole asiaa. Hissi ei kulje mihinkään ilman sitä, ovet ei aukene. Yritin muistella kenen autoja oli parkkipaikalla, ei juuri kenenkään. Kaikki jossain kilometrikorvauksia tienaamassa. Juuri nyt tuntui siltä, että olisi pitänyt laittaa useammankin duunikaverin puhelinnumero kännärin muistiin, tai edes firman keskuksen. Lopulta saan yhden tyypin vastaamaan luuriin, ja armollisesti päästämään minut ahkeroimaan. Keskipäivällä alkaa nälkä kurnia, mutta minkäs teet. Ei voi syödä ilman sitä muovirämmälettä. Muualle ei yksin viitsi lähteä lounaalle, koska toimistoon takaisin pääseminen olisi taas valtavan operaation takana. Kun ei ole sitä läpyskää. Illalla olisi vielä duunia tekemättä, mutta ei auta, pakko lähteä kotiin samaan aikaan kuin muut. Pois kun ei pääse ilman muovipalaa. Voi olla, että palkkakuitissa minut tulkitaan päivän poissaolleeksi, kun en ole piipauttanut muovia. Isoveli pystyy kontrolloimaan täysin elämääni. Palalla muovia. Ahdistaa. |