Työmaaruokala, osa II

Työmaaruokaloissa vallitsee tiukat säännöt siitä, kuka saa istua missäkin pöydässä ja milloin ja kuinka kauan. Siivoojat ja haalariväki istuvat peräpöydissä tarkkailuasemissa valmiina raatina arvostelemaan johtajien, päälliköiden ja konttorin naisten ohimarssia. Valkokaulukset, jakkupuvut ja korkokengät istuvat ensimmäisissä pöydissä ja ikkunanvieruspöydissä. Villapaidat seuraavissa pöydissä ja parin tyhjän rivin päässä firman logoilla varustetut haalarit.

Megaluokan moka, jos joku uusi haalari tai jakkupuku istuu väärässä pöydässä sopimattomaan aikaan puutteellisen perehdyttämisen seurauksena. Nauti siinä lakisääteisestä ruokapuolitunnista, kun jäätävät katseet puukottavat uudet työvehkeet riekaleiksi. Yleensä ei tarvitse samaa virhettä toistaa, sillä kirjoittamattomilla säännöillä on taipumus mennä jakeluun huomattavan paljon nopeammin kuin kirjallisilla.

Haalari siirtyy arvosteluraatiin taaemmaksi, josta joukon tuoman arvovallan ja massan voimalla on hyvä huudella tytöille kutsuhuutoja. Joihin uusi jakkupuku osaa suhtautua yhtä nopeasti omaksutulla kaavalla. Rauha on palannut työmaaruokalaan.

Jälkipuheet

Ihmettelin eilen, että mikä keleellinen meteli kuuluu, kunnes huomasin, että meidän biisi soi joka luukussa. Ja hirveä pulina, niin että ajattelin teillä olevan jotain sanomista. Siispä nyt on lisätty kommentointimahdollisuus, olkaat ystävälliset. Sana on vapaa.

Ei muuten hassumpi työpaikka tämä meidän Firma. Jos ottaa huomioon, mitä kaikkea jotkut joutuu tekemään. Eilen kahvitauolla löysin artikkelin paskimmista hommista:
The Worst Jobs in Science.

Parrakas insinööri.

Dare Kokemuspisteistä saa omituisen mielleyhtymän kuunnellessaan Sakari Revon & Rankkojen jykevää jyräystä Parrakas insinööri. Muka jotenkin liittyisi meihin. Hyvä on, tunnustetaan. Jäimme kiinni housut kintuissa. Kenestä meistä siis on kysymys? Schizo-Jannen oikea henkilöllisyyshän on kaikkien tiedossa, Jannesta ei insinööriä saa. Benrope on todellisuudessa säärikarvojaan ajeleva balettitanssija, eikä osaisi käyttää edes Bloggeria ilman parempien teknistä tukea. Mitä jää jäljelle? Kyllä. Tämä tulee teille ehkä järkytyksenä, Mea on onnistuneesti hämännyt teitä kaikkia! Muka uraputkehtava citysinkku nainen, kaikkea teillekin voi syöttää...

Työmaaruokala

Toimistorakennuksien syöttölöiden täytyy olla oivaa bisnestä. Hintaa muonasta voidaan periä normaalin ravintolalounaan hinta, koska firmat kompensoivat työntekijöilleen osan safkan hinnasta. Henkilökuntakustannukset voidaan painaa minimiin, systeemihän pyörii itsepalveluperiaatteella. Safkat ovat pääsääntöisesti täysin teollisia tuotteita, keittiön tehtäväksi jää lähinnä biomassan lämmittäminen sekä hienojen nimien keksiminen jauhelihapihveille ja makkarapadalle. Lounasruokailijat saattavat välillä mussuttaa sapuskan laadusta, mutta ovat liian mukavuudenhaluisia ja kiireisiä lähteäkseen muualle murkinoimaan.

Keskustan lounasravintoloina Amicat, Sodexhot ja muut tekisivät konkurssin hetkessä. Eihän kukaan suostuisi maksamaan yli seitsemää euroa hampparinkäyrästä tai hernekeitosta ja pannarista. Varsinkin jos sitä jauhomakkaraa joutuisi jonottamaan tarjotin kädessä vartin. Normaalissa ravintolassa saa lounaspöydästä syödä niin paljon kuin napaan mahtuu, toimistoruokala ilmoittaa ylimääräisen makkaran maksavan euron. Jotain rajaa ahneudelle! Rajoitukset vain usuttavat muutenkin sorretun konttorirotan lappamaan sapuskaa lautaselleen enemmän kuin jaksaa syödä. Otankin huomenna taas ylimääräisen lihapullan tai pari.

Piiloinen

Kun Firman tukipylväs, harmaapäinen kaikkensa Firmalle antanut jäärä on jäämässä eläkkeelle, lähetetään joku osaston vähäisemmistä kerjuukierrokselle korttinipun kanssa. Läksiäslahja pitäisi ostaa. Nimilistan ensimmäisenä itse Pääjehun nimi ja rehvakas summa viestittämässä, että näin paljon minä arvostan teitä puurtajia ja mullahan on millä mällätä, ottakaa tästä mallia, mutta älkää nyt kuitenkaan silmille hyppikö, puoletkin riittää. Siihen sitten kirjoitellaan nimiä ja katsotaan tarkasti, mitä Jore on antanut, mitä Pena ja mitä Seikku. Osaa sitten haarukoida oman ryhmänsä ja laittaa saman. Kirpaiseehan se, ei meillä nyt niin paljon yhteistä ollut. Itse asiassa, enhän minä edes tuntenut koko tyyppiä. Mutta täytyyhän siihen laittaa, ajattelevat muuten, että olen pihi.

Lähtijän lähin työtoveri ostaa rahoilla matkalahjakortin, kun nyt kerran on aikaa lähteä sinne etelään. Pidetään juhlat, joissa lähtijää kehutaan ja läiskitään olalle. Virallisissa puheissa johtaja yrittää sanoa jotain nokkelaa, mutta kuitenkin niin, että huomataan, että kyllä minä tiedän, mitä sinä olet tehnyt (Aikaisemmin päivällä: "Hei, mitä se Martti nyt tekikään työkseen? Ai, se oli kirjanpitäjä. Viitsitkö hei kaivaa jostain netistä jotain runon pätkää puheeseen, pliis.") Vähäväkiset voivat vaan yksinkertaisesti tiristää kyyneleen silmäkulmaan ja puristaa kättä: "Kuinka me nyt tullaan toimeen, kun sä lähdet. Sähän tätä firmaa olet pystyssä pitänyt." Syödään ja juodaan tarjotut eväät ja puhutaan lisää kauniita. Lopuksi puhutaan suut puhtaisksi.

Seuraavana aamuna kukaan ei muista enää Marttia. Hiljainen tieto on mennyt. Piiloinen on lopullisesti poissa. Hän istuu yksin yksiössään ja yrittää nauttia siitä, että ei tarvitse lähteä minnekään. Hän antaa matkalahjakortin veljenpojalle.

Ongelmatapaus

- Error# C00D11CD

- Mitäh?

- Sorry, no more help is available for this problem at this time.

- Joo. Joo. Tiedetään. Olemassaolon synnyttämä eksistentiaalinen ahdistus on välillä aika raastavaa.

- Windows ei kyennyt sulkemaan sovellusta.

- No toi nyt ei ollut mikään uutinen.

- Sulje sovellus painamalla OK

- No, vittuako minä sinun hommiasi teen? Jos se kerran sulkeutuu, niin miksi minun pitää painaa buttonia?

- Plugin not found

- Jumalauta mä olen tuhat kertaa kertonut sulle, että se QuickTime on ihan tossa noin. Ei se minnekään ole sieltä kadonnut. Aivan samassa kansiossa se on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ymmärrä jo saatana!

- Mitään laitetta ei ole kytketty.

- Haista nyt vittu. Jos kerran mun puhelin löytää sut, niin mikä siinä on että sä et löydä puhelinta tai edes itseäsi?

-Suoritusaikainen virhe.

- Nyt mä lyön sua ... Äläkä saatana pistä sitä Internet Exploreria päälle.

- Error (kasa omituisia numeroita)

- Mä pistän kohta Lotus Notesin päälle, jos et lopeta tuota temppuilua.

- Yhdelle tai useammalle levyasemalle on tehtävä yhtenäisyystarkistus.

- Nyt mulle riitti! Mä lähden kahvitauolle ja puhumaan pomon kanssa vakavasti Macintoshiin siirtymisestä.

We have a problem.

Istun toimistojakkarallani kiroten mielessäni elämän turhuutta. Taas yksi hyvin syvältä oleva päivä. Puhelin soi. Ulkopuhelu, outo numero. Eihän minulle kukaan oikeasti soita, taas joku myyjä asialla. Joku paskiainen yrittää tietenkin kaupata lehteä, kurssia tai eläkevakuutusta. Jättäisivät nyt raihnaisen työläisen rauhaan.

- Firma Oy, benrope puhelimessa.
- Jakke Jäpikäs Kelentumista hei.
- No hei.
- Tota mulla on tää teidän Sickosoft-ohjelma ja kun mä klikkaan tota nappulaa tossa oikeella millä pitäs kirjautua sisään niin tää ohjelma kaatuu.
- Ööh, kuule. Taisit soittaa nyt vikanumeroon. Meidän firmalla ei ole mitään tekemistä ton ohjelman kanssa, mä en edes tiedä mistä puhutaan.
- Ei, kyllä tää on oikee numero, just poimin tän tosta käyntikortista.
- Ei ole meidän tuote, ei me tehdä ohjelmia lainkaan. Me valmistetaan pakkulaareja, sekä rimskattuja että ranskattuja. Tässä on nyt jokin sekaannus. Jos mä ottaisin sun numeron ylös. Meidän myynnin sihteeri selvittää liitytäänkö me jotain kiertotietä tuohon ja etsii sulle oikeen numeron johon soittaa.
- Jos sä nyt kuuntelisit tän mun ongelman. Mä aloitan kaiken alusta.
- Mutku...
- Tää toimi mun läppärissäni eilen ihan bueno kun mä tsekkasin vitkuttimien tilanteen.
- Hei ihan totta...
- Okei, nyt mä klikkaan tosta kuvakkeesta tän ohjelma käyntiin. Noin. Tää teidän softa käynnistyy muuten perkeleen hitaasti.
- Oikeesti, ei me tehdä...
- No nyt toi kirjautumislomake avautui. Mä laitan siihen mun tunnuksen...jjapikas...sit salasana...bmw520i...noin. Just. Sama ilmoitus lämähti tohon ruutuun. Tietokantaan ei saada yhteyttä.
- Siis mä en tosiaankaan tiedä tuosta yhtään mitään, mut se tietokanta on siis sun koneessa?
- Ei kun siellä palvelimella tietenkin.
- Ootsä verkossa kiinni?
- No perskeles, siitähän tää tietty johtuu. Voisitte vähän paremmin ohjeistaa tätä softaanne.
- Ei se ole meidän...
- Mä liitän tän nyt verkkoon. Soitan sulle kohta uudestaan jos tää ei lähde skulaamaan. Moro!

Tutkin vainoharhaisesti ympäristöäni etsien piilokameraa. Kohta duunikaverit varmaan ryntäävät nurkan takaa ilkkumaan. Eivät rynni. Paskempi juttu. Kaivan laatikosta puhelimen 128-sivuisen manuaalin ja yritän löytää ohjeet aparaatin kytkemiseksi "olen poissa"-tilaan. En ehdi. Puhelin soi uudestaan. Sama numero. Päätän pitää kahvitauon. Pitkän, ehkä ikuisen.

Rahat vähissä

Ikuisen kahvitauon vieraileva tähti on tällä kertaa alumni-statuksella kulkeva Pena-kummisetä. Mies voi jättää blogin, mutta veri vetää takaisin aina silloin tälloin. Ole hyvä Pena.

Mistä tietää, että kustannuspaikan rahat todellakin ovat tiukassa? No siitä, että ns. off site -tapahtuma järjestetään on site.

Joku huuhaakonsultti on siis kertonut pomoille, että ajatus juoksee paremmin kun irrottaudutaan tutusta työympäristöstä. No, rahaa on kuitenkin vähän (eli pomo ei jaksa vääntää oman pomonsa hyväksyntää edes siihen siljalineen). Niinpä suunnittelupäivä järjestetään... oman firman edustussaunassa!

Tunne on kuin siskoaan suutelisi. Saunassa voi kuvitella, että toimarin pylly on hivellyt näitä samoja apassilautoja. Ei, ei siitäkään saa kicksejä.

Kaljakorit roudataan omin voimin lähikaupasta. Jatkoja ei ole, eikä kukaan yritä sihteerin hyttiin munasillaan, kuten takavuosina.

Työpaikkailmoitukset tarkastelussa

Ulkomaankirjeenvaihtajamme lähettää Kahvitaukoon panoksensa Työelämä-suomi –sanakirjaan. Juttu löytyy Expatrium-lehden tuoreimmassa numerossa, mutta koska nettiversio vaatii tilauksen, lainaan Suomeen haikaileville ulkosuomalaisille tähdättyä opetuspläjäystä. Saattaa olla tarpeen meille sisäsuomalaisillekin. Artikkeli suomentaa Suomen työpaikkailmoitusten kieltä.

Dynaaminen ilmapiiri = täydellinen kaaos
Haastava tehtävä = mahdoton tai täysin toteuttamiskelvoton
Huipputekniikka = jonkun valopään kotitekoisesti kyhäämä Windows-pohjainen ohjelma
Itsenäinen työ = ketään ei kiinnosta, mitä puuhailet
Joustavat työajat = 18 t/vrk ilman ylityökorvauksia
Kansainvälistyvä = johtajat matkailevat ulkomailla firman rahoilla
Keskeinen sijainti = ei parkkipaikkoja ja asunnot liian kalliita sinulle
Kilpailukykyinen palkka = lähes työttömyyspäivärahasi suuruinen
Meillä on kova tarve = kukaan järkevä ei halua kyseiseen työhön
Mielenkiintoinen tehtävä = niin v-mäinen, ettei kukaan talon sisällä suostu tekemään sitä
Nopeasti kasvava = firma on korviaan myöten veloissa
Panostamme tutkimukseen ja kehitykseen = mitään valmista ei ole vieläkään saatu aikaan
Uudistuva organisaatio = sataprosenttinen härdelli
Vaihteleva työkenttä = sinua revitään joka suuntaan yhtä aikaa
Vastuullinen tehtävä = epäonnistumisesta syytetään sinua

Laadulla on tekijänsä

Antakaa minun tämäkin kestää: konsulttilauma on ottanut meidän firman päättäjät erityisen tykityksen kohteeksi, kun ovat huomanneet, että kaikki menee läpi. Juuri kun päästiin laatukoulutuksista ja arvokeskusteluista, opittiin välttämään kehityskeskusteluja ja opittiin kirjoittamaan benchmarking, tavaamaan BSC, lorvimaan TYKY-iltapäivissä, pitääkin nyt oppia SERVQUAL. Laatuhan se sielläkin takana on, mutta tällä kertaa on keksitty, että sen määrittävät asiakkaat. Ja asiakaspalautelomakkeita ropsahtelee sähköpostiin milloin miltäkin yksiköltä. Jokaisen tilatun palvelutapahtuman kuittauksena pitää täyttää lomake, jolla arvioidaan tehty työ. Ja näitä sitten esitellään kilvan, jos ovat hyviä. Jos huonoja, niin hävitetään tulokset ja tehdään uusi kysely.

Kunnon konsultit myyvät kymmenen miestä kolmeksi vuodeksi tekemään kartoitusta, palautejärjestelmää, laatimaan yhteenvetoja ja organisoimaan Firman vastaamaan asiakkaiden odotuksia. Kunnioitettavan paljon erilaisia mittareita on keksitty mittaamaan päivänselviä asioista. Ja kateellisena katson, kuinka monin eri hienoin termein voidaan kuvata itsestäänselvyyksiä. Kolmen vuoden työn tuloksina saadaan mittaamattoman arvokkaita tietoja, joilla firman kasvu lähtee lentoon. SERVQUAL on todistanut, että jos Firma vaikka myy maitoa, ovat asiakkaan mielestä tärkeimmät asiat maidon myymisessä:

1) Se, että maitoa myyvässä kaupassa maitoa myydään (enpä olisi itse keksinyt).
2) Jos maitoa luvataan myydä, sitä myös myydään (me ajateltiin myydä takarenkaita).
3) Kauppa tekee parhaansa asiakkaan maidon tarpeen tyydyttämiseksi (ajateltiin kyllä syljeskellä kattoon).
4) Halukkaasti maitoa myydään (ainakin irvistellään myydessämme).
5) Myyjä erottaa maidon oluesta (vaikeuksia kyllä tuottaa, eihän tässä ole vasta kun 20 vuotta maitoa myyty).

Pakko pitää TYKY-iltapäivä, käydä kehityskeskustelu, kartoittaa arvoympäristö, laatia laatukäsikirja ja määrittää prosessit. Ei tätä muuten kestä.

Titteli, tuo ihmeellinen.

Tavallinen konttorirotta alkaa olla toimistoissa harvinaisempi näky kuin makkaraperunat mäkkärissä. Joka jonnalla ja joukolla on hieno ameriikkalainen johtajuutta merkitsevä merkkijono käyntikortissaan. Sales Manager, Procurement Manager, Erection Supervisor. Konttorin upseereita jokainen. Duunissamme yhtä upseeria kohti ei riitä kuin kolme tai neljä tykinruuaksi laskettavaa tyyppiä eli alamaista. Käytännössä tämä tarkoittaa pikkupomojen joutuvan tekemään töitä ihan omin pikku kätösin. Tittelin ainoaksi hyödyksi jää velipojan kateelliseksi saaminen. Velipoika muurarina tosin tienaa enemmän ja sillä on isompi talo.

Kun tittelissä on sopivasti ytyä, mutta ei vielä liikaa, elämä on helppoa. Välitason päällikkönä vastuu ei vielä vie yöunia, duunipäivät kuluvat mukavasti erilaisilla messuilla ja lobbaustilaisuuksissa notkuen. Oma nimi ja firman logo loistavat käheesti rintalapussa. Massun saa täyteen oivaa muonaa, iltatilaisuuksissa pidetään visusti huoli ettei lasi pääse tyhjenemään. Mukaan kotimatkalle lykätään repullinen lahjuksia, hyviä konjakkipulloja riittää appiukolle lahjoitettavaksi asti. Vaimon ja lapset voi viedä stadionille konserttiin ilmaiseksi, vielä sinne VIP-puolelle. Matkalaskun kirjoittaminen jää ainoaksi vaivaksi.

Proletariaatinkin itsetuntoa yritetään kohentaa raapustamalla täysin tarpeettomaan käyntikorttiin jokin uljas ammattinimike. Viimeksi käyntikortteja uusittaessa näytin siht.. eikun siis assistentille omaa noin tuhannen käyttämättömän kortin pinkkaa ja ilmoitin "en kuule tartte". Omaa työmuurahaisen titteliäni en muista, se kun vaihtuu aina muodin mukaan. Ameriikkaa se kuitenkin on.

Nimeni ja tittelini on kyllä liimattuna työpisteeseen, voisin luntata jos jaksaisin kurkata. Aikaisemmin nimikylttini lojui kirjoituspöydän laatikon pohjalla, sitten eräs pomotustittelillä varustettu valkopaitainen häiskä kävi tarkistamassa kyltit! Tuli asennuskäsky. Onko joillakin ihmisillä liikaa aikaa, onko? Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös! Vituttaa.

Panokset piipussa

Vauhdissa on jälleen virkaatekevä hangaround-jäsenemme, Mea Menopaussi. Teknisten ongelmien ratkettua taidamme ojentaa Mealle "Kahvitauko BC"-liivin "1%"-tunnuksineen. Sitä ennen, silvuplee!

Tapahtui viime viikolla. Alkamassa seuraavan vuoden toimintasuunnitelmakokous: kahvikuppi toisessa ja sämpylä toisessa kädesssä, paperit kainalossa ja puhelin toisessa kainalossa törmään esimieheeni, joka hunajaisella äänellä sanoo:

”Valitettavasti anomasi sijaismääräraha teidän yksikköön ei saanut vastakaikua johdon neuvotteluissa.”

- Ai jaa, sinä kyllä nimenomaan viime vuonna ja jo edellisenä vuonna sanoit, että aika olis nyt kypsä.

”Niin, no joo. Nyt on vaan niin, että kun meillä on tuo työpanosseuranta, ja sen mukaan sinä et tarvitse sijaistyövoimaa.”

- ???

”Se työpanosseuranta on tosi hyvä. Sillä voidaan tarkasti laskea, miten teillä työt sujuu tällä miehityksellä. Jos henkilöllä ei ole sijaista, hänen työpanoksensa on 0,8, ja kun henkilöllä on sijainen, hänen työpanoksensa on 1. Ja silloin budjettiin saa myös rahaa sijaisen palkkaamiseen. ”

- No miten mä voin koskaan saada sitä sijaisrahaa, kun mulla ei oo sijaista ja mun panos on aina 0,8?

”No, se nyt vaan on näin. Minä uskon, että sinä pärjäät kyllä. Katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen.”

- Mutku mä teen ylitöinä kaikki mun loman aikana kasautuneet työt. Ja mä en ole kahteen vuoteen pitänyt vuosilomia kun yhteensä kaks viikkoo. Mulla on just nyt 156 tuntia pitämättömiä ylitöitä ja vuosilomia säästössä jotain 50 päivää. Ja mä teen oman työn ohella myös webbimasterin hommat. Must tuntuu, et mä en jaksa enää kauaa tätä menoa.”

”Niin, mutta kun työpanoksesi on 0,8, niin et voi saada sijaista.”

- Siis sä tarkotat, et kun mä teen joka päivä neljä tuntia ylitöitä, enkä pidä lomia, kun työt kaatuu päälle, niin mä teen vaan 0,8:n edestä työtä?

”Niin, siis tämä työpanos ei tietysti tarkoita, että sä et olisi ykkösen arvoinen, heh heh…”

- Mä en nyt vieläkään oikein käsitä; siis se, joka on lomalla 38 päivää vuodessa ja sinä aikana sen työt tekee joku muu, niin se tekee enemmän töitä kun mä, joka teen 60 tuntia viikossa ilman lomia plus webbimasterin työt. Enkä mä voi pitää niitä ylitöitäkään pois, kun siitä tulee taas lisää ylitöitä. Eikä niitä rahallakaan korvata, kun ei oo sitä rahaa.

”Valitettavasti tässä nyt vaan on näin tämä laskettu. Voisitko muuten laittaa verkkoon heti tämän jälkeen ne julkaisusarjan uudet osat? Ja tarvitsisin myös iltapäiväksi simulaatiomallin siitä, että jos nämä tutkimusrahat jaettaisiin toisella kaavalla, eli että mitä se vaikuttaisi meidän yksikön tuloihin.”

- Kuule, oota mä tsekkaan mun kalenterin…. Valitettavasti tässä on nyt juuri alkamassa lomat, mut kysypä siltä mun 0,2:lta. Se on ihan joutilas tekemään sun päivitykses ja simulaatios.

Fraaseja

Ikuisesti matkalla oleva Marjut on käynyt kahvitauolla nauttimassa(?) työelämän freeseistä fraaseista. Marjutin yllytyksestä kahvitauko jatkaa aiheesta aamusumppiaan näppäimistölle läikyttäen.

Ehditkö tulla katsomaan yhtä juttua minuutiksi? = Palkatonta ylityötä tänään.

Olen ihan kohta saanut sen powerpoint-esityksen valmiiksi. = Mistä pirusta se ohjelma käynnistetään?

Voisitko tulla asiakaskäynnille mukaan asiantuntijaksi? = Mukaan tarvitaan joku puolustuskyvytön syntipukki uhrattavaksi asiakkaan neukkarissa.

Meidän pitäisi säveltää speksit tähän keissiin = Sinun pitäisi säveltää speksit tähän keissiin.

Tästä ei tietenkään lähde teille laskua. = Lasku on jo lähetetty.

Lähetämme teille hyvityslaskun. = Lähetämme teille laskun.

Panosta tämän diilin kloussaamiseen. = Valehtele asiakkaalle.

Keskityn tänään miettimään sen projektin suuntaviivat kotona etätyönä. = Olen krapulassa.

Näkemyksesi juttuun on kieltämättä kiehtova. = ...ja juoksi nauraen pois.

etunimi.sukunimi@alyhoi.fi

Seuraava postaus on vierailevan tähtemme Menopaussin Mean kätösten tuotosta. Olkaa hyvät!

Tulkoon ulos kaapista heti se taho, joka keksi tämän yleisen käytännön ilmoittaa firman 3w-sivuilla, että sähköpostiosoitteemme on muotoa etunimi.sukunimi@firma.fi. Kyseinen henkilö ei varmaan tiennyt, minkä pisti alulle. Nykyisin on harva se hautomo, joka ei ilmoittaisi osoitteita noin. Eikäpä siinä mitään: hyvähän se olisi, jos niillä sivuilla sitten vaivauduttaisiin ilmoittamaan ne nimet jossain, vaan kun ei. Ei pienintäkään mainintaa siitä, kuka hoitaa ja mitä. Turha kai sinne on tuota rautalankamalliakaan silloin laittaa.

Meidän firma, jonka sivusto on sisällöltään kauniisti sanottuna ohut, otti myös mallia muilta ja ilmoitti, että noin se pitää olla, koska me olemme niin edistyksellisiä. Ja laitettu on. Ei vaan ole niitä nimiä, eikä myöskään mitään mainintaa, että suuren osan sähköpostiosoite on mallia ESUKUNIMI@firma.fi. Ja vielä suuremmalla osalla ei ole sähköpostia ollenkaan.

Koska olen pikkusieluinen ja pahasisuinen, kostan vielä jonain päivänä, ettei mielipidettäni kuunneltu tässä(kään) asiassa. Jos en löydä mistään suunnitelmaani sopivaa henkilöä, vaihdan oman nimeni: otan nimekseni vaikka Maija Älykön, pääasia, että Firmassa on jo sen niminen. Meitä on siis kaksi. Maijalle lähetetään sähköpostia ohjeiden mukaisesti osoitteella: Maija.Alykko@firma.fi ja postit menevät takuuvarmasti sille väärälle Maijalle tai ei minnekään, sillä minä olenkin ollut kaukaa juoni ja olen oikeasti Maijapirkko Älykkö, virallisesti Maija-Pirkko. Menen vartavasiten naimisiin Jarkko Ylä-Vähäkyrön kanssa ollen silloin virallisesti Maija-Pirkko Älykkö-Ylä-Vähäkyrö. Asiakas, joka sitten haluaa sähköviestittää minulle, lähestyy virallisen fiksusti osoitteella Maija-Pirkko.Alykko-Yla-Vahakyro@firma.fi. Ei onnistu; uusi lähetys osoitteeseen Maija_Pirkko.Alykko_Yla_Vahakyro ja seuraava MaijaPirkko.Alykkoylavahakyro. (Ja mummo pahus lähettää vielä lisäksi seniorikurssilta postia osoitteeseen Maija-Pirkko.Älykkö-Ylä-Vähäkyrö.) Ei tule perille mikään, ei.

Lopulta yhteyttä yrittävä taho soittaa puhelimella kuullakseen, että Maija erosi Ylä-Vähäkyröstä ja meni naimisiin herra Ökytalon kanssa. Nykyisin hänen nimensä on Maija-Pirkko Älykkö-Ylä-Vähäkyrö-Ökytalo, mutta koska talossa on kaksi Älykön Maijaa on hautomo antanut minulle selvyyden vuoksi sähköpostiosoitteen MaijaT.Alykko@firma.fi, sillä nimeni sattuu olemaan Maijapirkko Terttu, ja toinen Maija kauemmin Firmassa olleena sai sen loogisemman vaihtoehdon. Että siitäpä saavat sivustokoordinaattorit ja sisältömanagerit rautalankamallilleen katetta.

Toivon, että suuresta maailmasta tulee älyttömästi meidän firmaan postia osoitteella: etunimi.sukunimi@firma.fi ja toivon, että se tukkii koko keleentanan koneen.

Toisaalta ihan oikein sille, joka tunkee sitä maailmanlopun postiaan joka osoitteeseen ja luulee, että Ms. Etunimi Sukunimi on kiinnostunut lukemaan hänen postinsa: "Rate My Tits".

Aamun kahvipaussi

Firmassamme on rasittavana perinteenä kokoontuminen aamuisin yhteiselle kahvitauolle. Herttaisena ajatuksena on tietenkin yhteishengen luominen ja pahan puhuminen hankalista asiakkaista. Samalla levitetään uusimmat juorut eri osastojen välillä "rennon" vitsailun ohessa. Aamuäreänä hiihdän paikalle yleensä vasta silloin, kun muut ovat jo aamukahvinsa aloittaneet. Lompsin ensin työpisteeseeni taukopaikan vierestä, teejii toteaa benropen saapuvan jälleen kerran myöhässä duuniin. Great. Lupaava alku päivälle.

Mieluiten aloittaisin aamun tsekkaamalla onko Blogistanin asukkailla tukka hyvin ja miten kukkotappeluissa on käynyt. Työyhteisön paine ajaa kuitenkin benropen mukaan yhteiseen aamuhartauteen. Koska olen saapunut paikalle viimeisenä, kaikki tuolit on jo varattu. Joudun rullaamaan oman tuolini paikalle. Kaikki puhtaat kahvimukit on loppu, poimin tiskikoneesta jonkun likaisen kupin ja putsaan sen. Toimenpide on melko turha, koska kahvi on loppunut ja uudet pannulliset ovat vasta tippumassa. Istahdan tyhjä muki kourassa konttorijakkaralleni taukotilan reunalle. Tunnollisesti hymyilen myös sille päällikön kaikkein väsyneimmälle vitsille. Jokainen sekunti tuntuu tunnilta. Yritän olla vilkuilematta seinäkelloa. Kahvi suodattuu aivan infernaalisen hitaasti pannuun. Tukkoinen klyyvarini haistaa kuuman kahvin huumaavan tuoksun muiden mukeista, alan ymmärtää miltä heroinistista tuntuu.

Viimein tuplakeitin aloittaa tuhinan ja röhinän ilmoittaakseen sumpin olevan nautittavissa. Kiirehdin täyttämään mukini piripintaan. Havaitsen pesusta märän mukin jättäneen jäljen farkkuihini. Muut alkavat lopetella aamuhartautta ja poistuvat karsinoihinsa ansaitsemaan palkkaansa. Ne paskiaiset, tienaavat varmaan kaikki enemmän kuin minä. Juon ensimmäisen mukillisen seisaaltaan keittiössä. Täytän mukin uudelleen piripintaan. Työpisteessäni avaan mailin ja jo ensisilmäyksen jälkeen päätän vetää illalla nupin turvoksiin. Vituttaa.

Palaverin paikka

Jos joku asia sitten osaa vituttaa työelämässä, niin se on aivan turhat palaverit, jotka johtuvat lähinnä siitä, että toinen yrittää päteä joka asiassa mikä eteen sattuu sekä siitä, että ammattikielen keskeiset termit eivät ole edes alkeellisesti hallussa. Näiden turhien ja turhauttavien palaverien määrä omalla työpaikalla on välillä aika maksimissa. Suurin osa niistä johtuu siitä, että IT-alaan kuuluvassa yksikössä kuusi kahdeksasta työntekijästä ei ymmärrä alkeiden alkeitakaan IT-alasta. Seuraavassa eräs tällainen palaveri.

- Moi moi. Mikäs tämän palaverin aihe nyt sitten on?

- Joo. Moikka moikka. Olisi tässä nyt pieni ongelma, jota pitäisi vähän pohtia.

- No, kerropa ongelma.

- Yhdeltä sisällön tuottajalta on nyt tämä materiaali tullut PDF-muodossa.

- OK. Tähän asti kaikki on ihan kypsää kauraa. Mikäs se ongelma on.

- Pitäisi tässä nyt miettiä, että missä muodossa materiaali laitetaan verkkoon.

- Jos se materiaali nyt on kerran PDF-muodossa, niin me laitetaan se PDF-muodossa verkkoon.

- Mutta riittääkö se, että se on PDF-muodossa?

- Pakkohan sen on riittää. Ei siitä nyt mitään järkeä ole tehdä missään muussakaan muodossa materiaalia.

- Pitäisi sitten varmaan ohjeistaa opiskelijoita.

- Mitäs ohjeistamissa siinä nyt sitten on? Onhan meillä nyt noita PDF-materiaaleja vaikka kuinka ja paljon.

- Pitäähän opiskelijoille nyt ohjeistaa miten materiaalin saa näkyviin.

- Ei siinä ole mitään ohjeistamista. Sen kun klikkaa linkkiä ja siinä kaikki. Ohjeistuksessa on jo kerrottu miten sen PDF-readerin saa koneelle. Ei sitä tarvitse enää toiseen tai oikeastaan kolmanteen kertaa enää kenellekään kertoa.

- Mites sitten sen printtaamisen kanssa. Pitäähän siitä nyt ainakin ohjeistus kirjoittaa.

- Mitä!?! Ei kai siinä nyt mitään helvetin ohjeistusta tarvita, kun printtaa PDF:n siitä vaan. Tiedätköhän sä nyt oikeastaan mistä me puhutaan?

- No, tota noin. Enpä mä nyt oikein ymmärrä näistä asioista yhtään mitään.

- Ja IT-alalla ollaan töissä.

- Niin.

- Voi vittu! Nyt riittää. Meillä on näitä helvetin PDF-tiedostoja ollut vaikka kuinka ja kauan. Ei niissä ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitään ongelmia. Ja nyt sitten saatana pitää pitää joku perkelee palaveri aiheesta, josta ei ole mitään syytä pitää mitään palaveria. Ja vain ja ainoastaan sen takia, että sä et viitsi, jaksa ja halua opetella muutamaa kolmikirjaimista yhdistelmää ja mitä ne tarkoittaa.

- No, kun nää asiat ei oikein kuulu mulle.

- Mutta näköjään toisen työajan tuhlaaminen kuuluu. Mulla on kuule parempaakin tekemistä kuin käydä palavereja, jostakin täysin päivänselvistä asioista. Eiks sulla saatana ole mitään muuta tekemistä täällä kun pohtia jotain täysin turhanpäiväisiä yksistäänselvyyksiä?

- Älä nyt suutu, mutta kun ...

- Pää kiinni paviaani. Vittu mä en enää istu tässä saatanan palaverissa minuuttiakaan. Sulla ei ole mitään asiaa ja mitään ongelmaa ei alunperinkään ole ollut. Ainoa ongelma tässä saatanan projektissa olet sinä ja sun pakonomainen tarve pitää joka saatanan kerralla palaveri, kun sun silmien eteen piirtyy yksikin perkeleen kolmikirjaiminen yhdistelmä, jota sä et omaa saatanan laiskuuttas ole jaksanut painaa mielees. Haista vittu! Mä poistun tekemään töitä ...

Ovi pamahtaa kovaa selkäni takana kiinni. Nyt olisi taas tarvetta konetuliaseelle tai muulle erittäin vaaralliselle vempaimelle. Perrrrrrkele!!

Krapula-aamun ohjeistus, osa II

Kuten Tirakin jo totesi, hedelmällisintä on hankkia krapula kera samanhenkisten työkavereiden. Keskellä viikkoa suoritettua röpöttelyä kannattaa jatkaa aivan tappiin saakka. Valomerkin jälkeen poistutaan sen duunikaverin luokse jatkoille, jolla on eniten viinaa baarikaapissa. Hapanta on suositeltavaa nauttia porukalla ainakin kuuteen asti aamulla. Sen jälkeen lääkekaapin buranat jaetaan tasapuolisesti naposteltaviksi tulevan krapulan lieventämiseksi. Jos jääkaapista löytyy sopivaa suolaista, otetaan se messiin. Sitten voikin painua reippaassa laitamyötäisessä suoraan sorvin ääreen.

Kanssaproletaarit ihmettelevät duuniin saapuessaan aamuvirkkuja työtovereitaan, jotka ovat jo täydessä työn touhussa. Edelleen iloisessa olotilassa leijuva ryyppyjengi paahtaa työpisteissään hyvin keskittyneen oloisesti. Yhteisenä piirteenä voi havaita kaikkien hengittävän visusti nenän kautta. Muutaman promillen humalassa aivoista purkautuu ulos huimaavia ideoita, jotka tulevat nostamaan firman uuteen kukoistukseen. Jo seuraavassa kuussa yrityksen pörssikurssin voi havaita kääntyneen jyrkkään nousuun.

Laskuhumala alkaa voittaa alaa sopivasti lounasaikaan. Silloin voikin safkan yhteydessä ottaa loiventavan tai kaksi. Samalla reissulla haetaan apteekista lisää buranaa, tupla-annos pillereitä nielusta alas. Hyvällä säkällä lounasbisset ja ibuprofeeni hellivät krapulan oireet minimiin. Aikaisen saapumisen ansiosta dokausporukka voi häipyä duunista hyvissä ajoin parantamaan oloaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Suosittelen siirtymistä suoraan vällyjen väliin.

Krapula-aamu töissä ABC

Aina välillä käy niin, että ratkeaa viihteen pariin keskellä kiireistä työviikkoa. Protestikännit ovat silloin tälloin paikallaan. Sen pitää tapahtua puolivahingossa ja muutenkin spontaanisti. Tyyliin: "Oho! Mähän olen aika kännissä. Oho! Huomenna pitäis mennä duuniin. Oho! Tuliks nyt jo valomerkki?". Ja aamulla kampeaa itsensä työpaikalle kunnosta huolimatta.

Ensimmäisenä hyvänä ohjeena annettakoon - kunnon tekosyy. Hyvä tekosyy tuo työkavereilta säälipisteitä ja antaa pomolle ainakin potentiaalisesti hyvän syyn olla suuttumatta. Paras tekosyy, minkä itse keksin edellisessä työpaikassani oli, että kämppikseni oli eronnut monivuotisesta tyttöystävästään ja minun tuli valvoa hänen kanssaan, että hän ei tekisi itselleen mitään "tyhmää". Siinä pari vuotta eläkeiästä oleva pomoni (nainen) heltyi huomattavasti ja olin hetkessä hänen silmissään paljon kärsinyt sankari, joka välittää lähimmäisistään. Huom! Tämä ei toimi kaikkien pomojen kohdalla.

Toinen keskeinen selviytymiskeino on hyvä piilopaikka. Ja se ei ole kahvihuone. Jos työpaikalla on jokin pimeä varasto tai muu sellainen, niin sinne vain. Sitä ennen kannattaa kuitenkin varmistaa selusta - hanki työkomennus sinne tms.

Älä koskaan yritäkään ajatella, että "ehkä kukaan ei huomaa mitään". Kaikki huomaavat välittömästi krapulaisen työtoverin. Hän on se hulttio, joka uskaltaa tehdä juuri sen, mitä kukaan muu ei ole uskaltanut tehdä. Kaikki siis huomaavat krapulaisen työkaverin jo pelkästään kateudesta. Jos et keksi mitään hyvää tekosyytä taikka sinulla ei ole paikkaa minne paeta, niin tunnusta rehellisesti olevasi krapulassa. Vetoa elämäntilanteeseesi (partneri pettää, vanhemmat ovat kuoleman sairaita, maailman meno tuottaa eksistentiaalista tuskaa ...). Yritä tehdä omasta tilastasi täysin väistämätön asia (looginen johtopäätös tietyistä premisseistä, deterministinen lainalaisuus ...). Älyllistäminen ei välttämättä toimi, mutta ainakin itse voi yllättää itsensä uskomattomilla selityssuorituksilla.

Paras keino tietenkin on vain soittaa aamulla ja sanoa olevansa "flunssassa". Jos on lapsia, niin niiden flunssaan vetoaminen on aina vain parempi (muistilistaan - keksi keino hankkia lapsia "paperilla"). Mutta jos siis on aivan pakko mennä krapulassa töihin ...

Moppiarmeija

Konttorikolossin hygienian kannalta siistijöiden ammattikunta on hyvinkin tarpeellinen. Respect. Kuitenkin karsinakeskittymämme selviäisi huomattavasti vähemmälläkin luuttuamisella. Melkein joka saakelin aamu siivoojien pataljoona hyökkää toimiston ovesta sisään kemiallisine aseineen. Ylisosiaalinen tapaus viipottaa ensimmäisenä huoneeseen äänekkäästi hölöttäen, hiljaisempi happamesti ala-arvoisempia konttorirottia tuijottaen, ja miksi tänne tarvitaan kolmaskin siivousalan ammattilainen palloilemaan? Desinfiointiyksikkö ahdistaa mopit aseinaan työläisen väkisin pois rakkaasta(?) työpisteestään siksi aikaa kun pöydät ja lattiat putsataan. Todellisuudessa roskikseni vaatisi tyhjentämistä korkeintaan kerran kuussa, silti se pari avattua mainoskirjettä ja pahvisen kahvimukin sisältävä roskapussi vaihdetaan joka jumalan kerta.

Ahdistettu konttorirotta luikkii siivousta pakoon ryystämään muutaman mukillisen laihaa sumppia. Kahvitauon seurauksena rakko alkaa hälyttävästi oireilla. Helpotukselle ei kuitenkaan pääse, koska siistijäpataljoonan yksi jäsen on linnoittautunut putsaamaan sitä pientä komeroa. Kun kuplaotsainen duunari vihdoinkin pääsee tyhjennykselle, vessan lattialla lainehtii parin sentin kerros vettä. Ainakin kahlatessaan toivoo, että se on vettä.

Lopulta duunipäivän lähestyessä finaaliaan ryytynyt työläinen päättää sulkea koneen poistuakseen rentouttavalle huurteiselle. Silloin sähköpostista lämähtää ruudulle vielä päivän viimeinen maili. Huoltoyhtiö tiedottaa että rakennuksen käytävillä ei saa kävellä viiden aikoihin, koska lattiat on vahattu. Kello on vartin yli viisi. Ja paskat. Näyttö sammuu ja duunarin kenkien kuviointi jää koristamaan juuri vahattua lattiaa.