Kun kahvi palaa pohjaan

 





maanantaina, marraskuuta 17, 2003

Hissit

Oletteko miettineet, montako pitkää hetkeä elämästänne olette viettäneet odottaen duunissa hissiä? Aamulla ärtyneenä katsot toimistobunkkerin alakerrassa, kun kerrosvalo ei liiku mihinkään. Tämä johtuu tietenkin siitä, kun pari itsekästä paskiaista on jäänyt hissin ovelle vaihtamaan kuulumiset pariksi minuutiksi. Miten joku voi olla niin ääliö, ettei ymmärrä joka kerroksessa kourallisen konttorirottia odottavan sitä hissiä? Aivan kuin siinä ei olisi jo riittävää ärsykettä, että hissi muutenkin kulkee kuin etana.

Jossain ilmeisesti pitää säästää, kun toimistokolosseja pykätään pystyyn. Laitetaan siis liian vähän ja liian hitaita hissejä. Hissien hipaisulla toimivat nappulat ovat saatanallisia, ne tuntuvat vastaanottavan käskyjä oman päänsä mukaan. Ei ole kerta eikä kaksi kun onneton allekirjoittanut on noussut hissillä pari kerrosta liian ylös, kun Otis ei ottanutkaan painallustani vastaan. Portaikko ei ole vaihtoehto, sillä se on piilotettu pakollisena pahana jonnekin kaukaiseen koloon. Tahallaan kiusaavat onnetonta duunaria.