|
Kun kahvi palaa pohjaan
|
keskiviikkona, helmikuuta 18, 2004
|
Työpaikkan muutto tontin keskeltä laitaosaan on sujunut ilman suurempia vaurioita. Pieniä ovat muuttotappiot; kahvipaketti varastettu, yksi muuttolaatikko hävinnyt, pöydät naarmuuntuneet ja kukat kuolleet shokkiin. Onneksi vain kukat. Yleinen sekasorto vaikeuttaa normaaliin päivärytmiin palaamista, mutta se ei vielä ole onneksi ajankohtaista. Mutta nyt jo ajatteluttaa, että kuinka sitä osaa oikein ollakaan, kun pitää verkkarit vaihtaa virkavetimiin, tulla ja lähteä virka-aikaan, vastata puhelimiin ja olla vähemmän hajalla, enemmän ehjä. Palata töihin tältä ikuiselta kahvitauolta. Uusi kotomme on tontin takalaidalla. Tulee tänne tiekin, talo on se tien viimeinen. Nimikilpailun toistaiseksi paras ehdotus on mielestäni "Helvetin kaukana". Ilman autoa liikkuvat duunarit tulevat oikopolkua, joka muuton alussa oli vain rivi harvakseltaan astuttuja kengänjälikä. Nyt jo kaksikaistainen kinttupolku. Niksautin nilkkani ohituskaistan puutteessa vastaan tulijaa väistäessä. Nyt nilkka on pirun kipeä. Kipeä ja jäykkä. Kuin tämä kirjoitus. Tällaiseksi tulee, kun on syrjäytetty tontin perälle. |