Kun kahvi palaa pohjaan

 





torstaina, tammikuuta 29, 2004

mea : Pientä marinaa


Mikähän siinäkin on, että kun olet pieni ja nainen ja epäseksikkäässä ammatissa, ei oteta tosissaan. Vaikka kuinka olet oman alasi jonkin asteinen, mutta kuitenkin ainoa asiantuntija yhteisössäsi, ohitetaan sinut mennen tullen ja palatessa. Jos samaa duunia hoitaisi mies, niin jo vain olisi joka työryhmässä asiantuntijana, kysytttäisiin mielipidettä asiaan jos toiseenkin ja saisi tuo mies sanansa kuuluviin ja asioille tehtäisiinkin jotain.

Kun olet parikin vuotta yrittänyt saada koko helvatan yhteisöä vääjäämättä kohtaavaa katastrofia herrojen tietoon ja asiaa hoidettavaksi ja kohdannut vain kulmien kohottelua ja hymähtelyä, niin asian sitten kaatuessa niskaan et tiedä itkeäkökö vaiko nauraa. *kele, kaatukoon.

Joskus on niin humalattoman raskasta olla oikeassa.