Kun kahvi palaa pohjaan

 

Kahvilla



Painomusteiset

Työmiehen päiväkirja
Nyt säästetään
Kahvitauolla
Onnistuiko vappu?
Siitä puhe mistä ei puute
Ensimmäinen päivä
Hyvää joulua, viimeisen kerran
Startegiset kehittämisalueet
Arki palaa pohjaan
Toivakan Energian säästökampanja

Pölyttyneet

toukokuuta 2003
kesäkuuta 2003
heinäkuuta 2003
elokuuta 2003
syyskuuta 2003
lokakuuta 2003
marraskuuta 2003
joulukuuta 2003
tammikuuta 2004
helmikuuta 2004
maaliskuuta 2004
huhtikuuta 2004
toukokuuta 2004
syyskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
elokuuta 2006
lokakuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
toukokuuta 2007
kesäkuuta 2007
syyskuuta 2007
toukokuuta 2008

Krediitit

Powered by: Blogger





keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2005

Rahikaiska

Rouva Rahikaisen toimenkuvaan kuului kahvihuoneen automaatin täyttö ja hoito ja purujen laitto ja mitä siinä nyt tarviikaan tehdä. Tai eihän se nyt enää rouva ollut, avioero taisi äskettäin astua voimaan. Oli se muuten aika eläin, se Rahikainen. Mutta Rahikaiska oli lähtenyt nyt siis Rhodokselle, kesälomalle ja juhlistamaan kai eroaankin. Pitihän se arvata, että unohti ohjeistaa automaatin toimet ja unohti sen ladatakin. Olisi pitänyt arvata, tottakai, kun se jo keskiviikkona puhkui Jorgoksista ja tsatsikeista ja uuzoista ja oli ihan että bailabaila. Posketkin sillä hehkui kuin teinitytöllä. Hävetti melkein sen puolesta mutta mitäs, antaa palaa, ajateltiin. Kyllä se lomansa ansaitsi Rahikaisen jälkeen. No varmaan se antaakin palaa, on siinä naisessa sen verran rytinää. Toisinaan kyllä ihmeteltiin jätkäporukassa, että mikä sitä Rahikaista veti niin maailmalle, kun eukko oli kuitenkin ihan jees. Mutta olisi se saanut jättää hiukan ohjetta, että miten automaatin kanssa menetellään, kun ei viitsi purukahvia neljää viikkoa juoda. Saati keittää.

Ajateltiin sitten heebojen kanssa, että kyllä kai me nyt yksi automaatti saadaan toimimaan. Kun Rahikaiskakin saa. Ja se nainen ei tottavie ole käyttänyt polkupyörää teknisempää laitetta kuin ollessaan juoppokuskina Rahikaiselle mutta menetti jaossa senkin viimeisen automaattinsa, kuuluisan Rahikaisen mersun. Siis sen auton vaikka eihän se sen ollut, miehen se oli mutta sai kuitenkin sillä ajaa. Lauantaisin. Mutta siis ei Rahikaiska ole mikään tekniikan ihmenainen, ei sillä saata olla tiedossa jotain, jota ei neljä äijää osaisi. Yhtä kahviautomaattia.

Mutta eihän me saatu edes auki sitä. Manuaalia luettiin vartti neljään päätyyn ja ei selvinnyt vielä edes perusasiat. Saakeli, että meinasi ottaa luonnon päälle mutta onneksi Petteri tuesta hoksasi, että siinä on joku avain, jota piti työntää jonnekin. Itse asiassa joka välissä sitä piti työntää johonkin rakoon. Ristittiin muuten se avain Rahikaiseksi. Ja saatiinhan me se automaatti vihdoin kuntoon mutta kyllä siihen aikaa hassaantui.

Vessan käsipyyheautomaatti saa odottaa, kyllä neljä viikkoa pyyhkii vaikka farkun lahkeisiin. Toivottavasti ei tule kovin kuuma heinäkuu, on meinaan toi ilmastointikin Rahikaiskan vastuualuetta.

On noi naiset, pää täynnä hattaroita etelänmaan turistirysiin tsigoloiden höynäytettäviksi vaan halutaan ja tietääkö ne edes, mitä niillä miehillä siellä on mielessä. Eihän se nainen osaa edes Visaa käyttää. Onnekseen. Sai nimittäin nyhdettyä Rahikaiselta aika hyvät rahat erossa.

Naiset on niin avuttomia. Mitenkähän ne itse asiassa pärjää itekseen.