Kun kahvi palaa pohjaan

 

Kahvilla



Painomusteiset

Työmiehen päiväkirja
Nyt säästetään
Kahvitauolla
Onnistuiko vappu?
Siitä puhe mistä ei puute
Ensimmäinen päivä
Hyvää joulua, viimeisen kerran
Startegiset kehittämisalueet
Arki palaa pohjaan
Toivakan Energian säästökampanja

Pölyttyneet

toukokuuta 2003
kesäkuuta 2003
heinäkuuta 2003
elokuuta 2003
syyskuuta 2003
lokakuuta 2003
marraskuuta 2003
joulukuuta 2003
tammikuuta 2004
helmikuuta 2004
maaliskuuta 2004
huhtikuuta 2004
toukokuuta 2004
syyskuuta 2004
joulukuuta 2004
tammikuuta 2005
helmikuuta 2005
toukokuuta 2005
kesäkuuta 2005
heinäkuuta 2005
elokuuta 2005
syyskuuta 2005
lokakuuta 2005
joulukuuta 2005
tammikuuta 2006
helmikuuta 2006
maaliskuuta 2006
huhtikuuta 2006
toukokuuta 2006
kesäkuuta 2006
elokuuta 2006
lokakuuta 2006
joulukuuta 2006
tammikuuta 2007
helmikuuta 2007
toukokuuta 2007
kesäkuuta 2007
syyskuuta 2007
toukokuuta 2008

Krediitit

Powered by: Blogger





tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Ensimmäinen päivä

Riitta katseli uutta työhuonettaan ja tunsi ahdistuksen puristavan otettaan rinnasta. Olihan siellä pöytä ja tuoli ja hyllyjä. Kauniskin se oli. Mutta pieni. Lähes puolta pienempi kuin entisessä paikassa mutta tavallaan kodikkaampi. Niin oli parempi vaan nyt ajatella. Tietokonekin oli, huoneen edelliseltä haltijalta. Tai oikeastaan sitä edelliseltä. Mutta ei hän sitä käyttää voinut, koska hänellä ei ollut tunnuksia, joilla kirjautua sisään. Tunnukset saadakseen olisi pitänyt hakea intrasta täytettävä lomake mutta sinne pääsi vain, jos oli tunnukset, jotka sai, kun täytt ...

Niin ja puhelin. Olihan siellä puhelin. Riitta ei tiennyt itkeäkö vaiko nauraa sille 70-luvun pönöttävälle puhelimelle. Sellaisia oli enää vanhoissa amerikkalaisissa valmiiksi nauretuissa toimistosketseissä, joissa johtajan huoneen edessä istuva sihteeri sanoo sisäpuhelimeen, että täällä olisi vieras. Lyhytvalinnoissa oli valmiiksi numerot kolmeen jo kuopattuun yksikköön. Eikun neljään, Riitan oma entinen yksikkö oli siinä neljäntenä. Ja joku janne.

Kahvihuoneessa uusi pomo esitteli talon tapoja. Avasi mikroaaltouunin luukun ja näytti, että tässä on mikro. Sitä saa käyttää. Sitten se avasi jääkaapin oven ja sanoi, että täällä voitte säilyttää eväitä. Riitta nyökkäili ja yritti nieleskellä kahviaan. Sitten pomo napautti kämmenellään astianpesukonetta ja sanoi, että tässä on astianpesukone mutta sitä ei käytetä vaan jokainen pesee omat astiansa. Riitta hörppäsi kahvinsa loppuun, kieltäytyi joulupiparista kolmannen kerran ja nousi. Onneksi tuli edes oma muki mukaan.

Jonain päivänä pidän tätä ihan normaalina työpaikkana, ajatteli Riitta mutta ei oikein uskonut itseään.