|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
perjantaina, heinäkuuta 15, 2005
|
- Moro, kato, no mitäs Mea, onks kahvii. - Sommoro. No mitäpä Pirjo? Lomat pidetty, vai? - Joo. Syksylle jätin vielä viikon, että pääsee marjat keräämään. Ja perunat nostamaan. Kurkut aattelin kanssa säilöä. Niin, ja punajuuret, mulla on hyvä resepti. - No mitäs, nyt vaan lepäilit ja silleen. Katselit, kun ruoho kasvoi ja mansikat pullistui. - Joo, ihan vaan lepäilin, kato kun aattelin, että on tärkeetä olla niinku lasten kanssa vähän. Tiätsä, sellasta, että lueskellaan verannalla ja pelataan ja tehdään yhdessä kotiruokaa ja syödään yhdessä ja sellasta, kyllä sä tiiät, laatuaikaa. - No mitäs penskat? Ottivat ilolla sanoman vastaan. - No joo, olis ne muuten mutta niilloli niitä omia tietokonepelejään ja menojaan. Eikä ne oikein tykänny niistä mun kaalipadoista ja kesäkeitoista. Mä sitte annoin niiden mennä mäkkärille, kun mulla oli vähän puuhaa, kun piti laittaa niitä ruokia valmiiksi mökille, kun mun suku tuli sinne pariks viikoks käymäseltään. Penan suku tuli siihen sitte perään, kun ei ne oikein tule keskenään juttuun. - Ai niin, teillon se mökki vielä. Kyllähän se rentouttaa, kun saa siellä rauhassa saunoa ja kuunnella, kun kesäilta lyö kättä keskiyön auringolle. Kateeks käy. - On se kiva joo, tehtiin Penan kanssa saunapuut syksyks siinä ja siivottiin huussi. Vaikka kai sitä täytyis hankkia joku sisävessa, kun ei ne penskat haluu sinne tulla sen huussin takia. Ja muutenkaan, kun ei ole sähköä niiden peleille. - Nomuthei, onhan se ihan kiva olla välillä sen ukon kanssa kahdenkin, eikös se semmonen ole vähän niinku suositeltavaa. - Joo, emmä sillä, Penan kanssa oli ihan kivaa. Se katto matkatelkkarista urheilua, otti auton akusta virtaa. On se kätevä mies, se meidän Pena. Minä ennätin hyvin sillä välin pestä matot, maalata liiterin ja kastella ja kitkeä kasvimaat ja leikata nurmikon. - No kai te kävitte jossain matkoilla tai mitä näitä nyt on, festareita ja markkinoita? - Tottakai, ei kai se ole loma eikä mikään, jossei vähän näe muutakin maailmaa. Käytiin siellä Tuurin kyläkaupassa. On se mahtava paikka. Matkalla poikettiin latotanseissa ja muurinpohjaletunpaiston mm-kisoissa. - Että sellanen mukava, rauhallinen loma oli? - Joo, oli se. Kyllä se on niin kiva, kun on lomalla aikaa lukea kaikki ne kirjat, joita ei talvella ehdi. Ja sadepäivinä kutoa lapsille lapasia pukinkonttiin. Entäs sinä, mites sulla? - Noo, mulla lomat alkaa ens viikolla. Ajattelin ensimmäisen viikon haukotella ja sitten toisella viikolla ehkä jaksaakin jo vaikka rapsutella jalkapohjiaan. Lopun loman ajattelin vaan odotella inspiraatiota. - Mihin sä sitä, aattelitko kirjan kirjottaa? - Eikun mä odottelen inspiraatiota, että kääntäiskö kylkeä vai jatkaisko samalla. - Joo, no, hyvää lomaa nyssitte, pidä ittes naisena. - Toki, nähdään taas. Neljän viikon päästä. |