|
Kun kahvi palaa pohjaan
|
tiistaina, joulukuuta 14, 2004
|
Pirjon piti matkustaa pääkaupunkiin aamujunassa. Hän oli jo vähän myöhässä puolijuostessaan asemalle ja nähtyään kaukaa, että tiskissä istui *se* tyyppi, hän tiesi myöhästyvänsä. Tiedättehän sen tyypin, joka istuu lähes joka viraston jonkun palvelutiskin takana. Sen, joka etusormi jäykkänä h-i-t-a-a-s-t-i yksi kerrallaan p-a-i-n-a-a näppäimiä huolellisesti kireä ilme kurtistettujen kulmien alla. Jos Jäykkää Etusormea yrittää vähän jeesata, antaa sille tietoja ennen kuin se kysyy, jotenkin hoputtaa, niin Jäykkä Etusormi vastaa kireällä äänellä: "Ei tämä tämän nopeammin toimi." Ja jatkaa entistä hitaammin tököttämistään ja ryhdistää selkäänsä entisestään tiskinsä takana sen näköisenä, että sen tekemää työtä ei kukaan muu osaa eikä erityisestikään automaatit korvata saata.
Pirjon piti vaihtaa junasetelinsä vielä matkalipuksi ja juna oli jo asemalla, joten Pirjo haki suuhunsa valmiiksi siirapista liiskuvan äänen ja nöyräilmevarastosta kaikkein spanieleimman ja kysyi mairitellen: "Olisiko sinulla aikaa kirjoittaa minulle tämä lippu?" Jäykkä Etusormi vastasi: "Voi kuule, minulla on aikaa kirjoittaa sinulle vaikka romaani." Oli hänen viimeinen työpäivänsä. Eläkepäivät odottivat vain muutaman tunnin päässä. |