Kun kahvi palaa pohjaan

 





maanantaina, syyskuuta 13, 2004

Kahvitauolla

Maanantaiaamuna ryytyneet ja hiljaiset miehet kahvihuoneessa ovat jähmeitä ja ilmeet karheita. Kahvit ryystetään kaukaisuuteen tuijotellen, satunnaisiin sanoihin vastauksia ynähdellään. Eloa syntyy, kun yksi alkaa päivitellä eilisten formuloiden rengasvalintoja, toinen ottaa innostuneena kopin aiheesta ja kuvailee lauantaiyön jääkiekkomatsia. Ilmeet kirkastuvat ja pian vilkas urheilukeskustelu käynnistää aamukankeat kielet, päät nousevat hiukan ja selät suoristuvat.

Nieminen juuri selittää innoissaan, miten Koivu pisti kiekon maaliin, kun yhtäkkinen hiljaisuus laskeutuu pöydän ympärille, Niemiseltä jää lause kesken ja kahvimuki painuu isossa kourassa takaisin pöydälle. Hiljaisuuden ohi kävelee naapurifirman uusi sihteeri, jonka lantio pyörittää olematonta minihametta ja ohimennen miehiin luodun hajamielisen katseen alapuolella keikkuvat kiinteät rinnat. Isot, kiinteät ja pystyt rinnat. The Rinnat.

Miesten katseet käväisevät toisissaan ja kuin yhdestä keuhkosta pääsee pidätelty hengitys. Nieminen jatkaa siitä, mihin jäi. Kahvimukit kolisevat pöydän pinnassa. Miesten mielissä askartelee hämmennys: olikohan ne aidot.