|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
keskiviikkona, toukokuuta 26, 2004
 Tänä aamuna Ikuisen pääkonttorin Iso Pomo oli yllättäen odottamassa toimistollamme kun saavuimme sinne tapamme mukaan myöhässä, kellokorttihan olisi pitänyt leimata jo kello kuusi. Hämmentävää, eihän se täällä ole käynyt sitten kuin... siis ei koskaan. Kahvitkin pomomies oli keittänyt meille valmiiksi, oli tuonut päältä lämmintä ja sisältä jäistä pullaakin mukanaan. Ojenteli nisua joka jampalle, jahka saimme takit riisuttua päältä. Siinä se myhäili vähän hermostuneen näköisenä kun mussutimme mautonta korvapuustia, jonka yritimme huuhtoa laihalla kahvilla alas kurkusta. Ei se äijä kyllä kahvia osaa keittää, eikä vaimonsa leipoa. Mistäs nyt tuuli?
- Kun tämä toimisto on nyt ollut vuoden verran pystyssä, ajattelin olevan pullan paikka. Vaimon tekemiä, otin aamulla pakasteesta ja sulatin äsken tuossa mikrossa. Syökää vaan rauhassa, on tässä muutakin asiaa. Jäisessä puustissa oli jäytämistä, pakko oli yrittää. Pomo voisi vielä loukkaantua. Samalla kun yritimme väkisin saada pullaa nielusta alas, Iso Pomo kävi hakemassa nurkan takaa neljä pahvilaatikkoa. Tyhjiä. - Se on sitten loppu teidän osaltanne. Tämä toimisto suljetaan epämääräiseksi ajaksi. Tuotannolliset syyt ovat tämän takana. Rehellisesti sanoen te ette ole saaneet täällä mitään aikaiseksi koko keväänä, huhujen mukaan edes kahvitauolla ei väkeä ole näkynyt. Kerätkää kamanne laatikoihin ja lähtekää. Jos jostain löydän uutta henkilökuntaa teidän velttojen vätysten tilalle, toimistolla saattaa olla tulevaisuutta. Muuten tämä on kyllä finito. Tähän se sitten loppui. Kivoja olivat duunikaverit, mukavia tyyppejä kävi vierailulla konttorillakin. Hyviä muistoja. Viimeinen sammuttaa valot. Ai niin, sehän olen minä. Klik. |