|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
torstaina, joulukuuta 08, 2005
|
Virkanainen tulee hiukan myöhässä kahvihuoneeseen, jossa istuvat jo kollega ja viikon sijaiseksi suostunut kesäpoika, jonka virkanainen muisti edelliskesänä keittäneen melkoisen vahvaa kahvia. Pannussa on kahvin pohjat virkanaiselle, joka muistikuvan kirvoittamana suosiolla lorauttaa kraanasta vettä kahvin jatkeeksi huomattuaan melkein lusikan pysyvän pystyssä mustassa nesteessä. Istahtaa paikalleen, ottaa päivän lehden esille ja keskustelu pysähtyy juuri Jonne Aaronin kampaukseen, kun virkanainen maistaa kahviaan. Mustaa ja vahvaa kuin talvikengän pohja, toteea hän ja sanoo kahvin vaativan nyt poikkeuksellisesti sokeria. Pöydässä on pieni suolasirotin, joka kaatuu, kun virkanainen kurottelee sokeriastiaa. Vanha rasia, joka on perua vanhan virkapaikan pikkuisesta kahvihuoneesta, jonka pöydällä se vietti ainakin parikymmentä vuotta samassa tehtävässä. Kesäpoika heittää varmuuden vuoksi suolaa sekä vasemman että oikean olkansa yli ja yhdessä pohditaan, kumosiko jompi kumpi heitto nyt sen oikean, kun kukaan ei muista, minkä olan yli sitä piti heittää. Virkanainen lusikoi sokeria mukiinsa ja kollega ja kesäpoika katsovat vieressä. Keskustelu siirtyy Paula Koivuniemen kampaukseen ja virkanainen maistaa kahviaan ja toteaan juuri laittaneensa kaksi lusikallista suolaa mukiinsa. Kollega, joka on samasta rasiasta suolannut ruokiaan jo parikymmnetä vuotta, toteaa, että kas näin se alkaa, työpaikkakiusaaminen. Pienistä ilkeistä asioista. Yhdessä toteamme vanhuuden tulevan käsikynkkää useaan asiaan yhtä aikaa keskittymisen kyvyttömyyden kanssa ja taputamme toistemme henkisiä olkapäitä, kun meillä on työpaikka, jossa kiusata toisiamme. Kesäpojalla on onneksi elämä edessä ja muitakin mahdollisuuksia. Täytyy muistaa siivota ne suolat lattialta. |