|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
keskiviikkona, elokuuta 24, 2005
|
Yksitoistavuotias poika istahtaa parturin tuoliin määrätietoisen näköisenä. Parturirouva kyselee pojalta mielitekoja mallin suhteen ja poika sanoo, että edestä ei saa leikata, sivulta saa vähän. Eikä takaa saa leikata. Klips, klips, klips, klips.... "Aika näppärästi sä leikkaat." "No siksi kouluja käydään, että opitaan kaikenlaista. Parturitkin käyvät koulua." [Akkarin selausta] "IIIK! Ei saa leikata siitä." "En mä leikkaa, nämä on ohennussakset. Kasvatatko sä pitkää tukkaa?" "Joo. Mut mä haluun et sä leikkaat sellattii kolmioita tohon sivuun. Niinku Evilällä." "En mä taida kuule leikata, sun äitis ei taitas tykätä kovin hyvää." [Käsi tarttuu toiseen Akkariin.] "Varo mun korvia, ne on niin isot." "Sulla mitkään isot korvat ole. Sulla on miehen korvat." [Käsi hamuaa pinosta Tekniikan maailmaa. Asennon kohennus, pieni leuka nousee hiukan ylemmäs.] "Onks toi punanen puhelin sun? Onks se kokopunanen?" "Jep, on se." "Mun äidillä, tai siis mun äitipuolella, on samanlainen. Tiäksä, ettei tohon malliin voi vaihtaa kuoria, ku siihen ei o kuoria." "No en tienny, mä oon aika huono noissa teknisissä asioissa." "Joo. Naiset yleensä on." [Sivummalla naisasiakkaan kahvit purskahtavat Hesarin päälle.] Poika katsoo peiliin, pöyhäisee tukkaansa. Kieräyttää hiukan päätään evilämäisesti. "Mut aika hyvin sä leikkaat. Tää on just sellanen, ku piti. Sä tajusit heti, mitä mä tarkotin." "Joo, me naiset osataan käyttää saksia, riittävän vähän liikkuvia osia. Ja me ymmärretään, mitä miehet haluaa." Poika lähti itseensä tyytyväisen oloisena ja näytti Pöyhöseltä. Parturi tuli naisasiakkaan luokse, katsoi peilin kautta hymyillen. "Kyllä mies tietää jo nuorena, mitä se haluaa. Niitä pitää vaan osata käsitellä ja kaivaa vaivihkaa esiin, mitä ne oikeasti haluaa ja sitten toteuttaa se." |
