maanantaina, kesäkuuta 04, 2007
|
Virtaviivaistetusta konttoristamme on jo aikoja sitten poistettu eräs tärkeä työtehtävä, meillä ei ole kahvia keittävää sihteeriä. Tuo vaativa tehtävä päätettiin jakaa. Jos sumppia ei ollut, sitä kaipaava meni ja keitti pannullisen. Järjestely aiheutti pientä kränää, sillä röyhkeimmät väärinkäyttivät kahvinkeittimen tippalukkoa ja rosvosivat kahvin mukeihinsa ennen kuin keittäjä ehti saada itselleen pakollisen kofeiiniannoksensa. Lisäksi kahvipaketit olivat aina loppu, koska kukaan ei muistanut käydä ostamassa lisää keitettävää. Skismojen välttämiseksi byroomme päätti hankkia keittiön nurkkaa koristamaan kahviautomaatin. Sormen ojennuksella syntyi mukillinen tuimaa espressoa tai kuppi kuumaa kaakaota. Rauha palasi toimistoon. Aluksi erikoisuuksia maisteltiin tohkeissaan, pian duunarit kuitenkin palasivat nauttimaan perussumppia. Ajan myötä alkoi taas valitus ja vaikerrus. Litkun maku ei ollutkaan nirsojen työläisten makuhermoja hivelevä. Sumppi kelpasi lähinnä kofeiiniriippuvuuden akuuttiin hoitoon. Lisäksi automaatti toimi kuten muutkin konttorin pelit ja vehkeet, eli vilkutti tiuhaan tahtiin virheilmoitusta näytöllään. Mitäpä hyvä työnantaja ei tekisi palkollistensa eteen. Tovin marinaa kuunneltuaan johto heivasi vanhan automaatin pihalle, tilalle ilmestyi uutuuttaan kiiltävä supermalli. Vastaavat koristivat yleensä kahviloiden tiloja. Aparaatti rouhi tuoreista pavuista jauheen kahvielämystä varten, maidonkin kone imaisi suoraan purkista. Rauha palasi jälleen konttorille, mutta vain hetkeksi. Järkyttynyt konttoriväki huomasi koneen vaativan alituista huoltoa. Kahvin saaminen ei ollutkaan enää helppoa. Pahimmillaan automaattia joutui putsaamaan puoli tuntia ennen kuin se suostui luovuttamaan tummaa nestettä syövereistään. Eikä maitoakaan koskaan ollut. Kaameaa meteliäkin mokoma piti. Ympyrä on sulkeutunut. Konttorirotat täyttävät jälleen vanhaa perinteistä kahvinkeitintään riutuneen ruumiin vaatiessa pakollista kofeiiniannostaan. Kahvipaketit ovat edelleen aina loppu. |