perjantaina, kesäkuuta 06, 2003
|
"Shä oot Bena meidhän barash mhyyjäh!"
Käytöskukka ehdottaa firmajuhlia käsiteltäväksi aiheeksi. Me olemme täällä Kahvitauossa asiakaspalvelun rautaisia ammattilaisia, joten saamanne pitää. Firman juhlat voivat olla positiivinen kokemus. Mikäli managementissa on tajuttu, että jengille täytyy silloin tällöin juottaa viinaa, juhlat sujuvat hyvin pienen riitelyn, työpaikkaromanssien toteuttamisen ja normaalia vapautuneemman juoruilun merkeissä. Ruoka, bändi ja hyvä paikka ovat bonusta, mutta eivät pakollisia (kunhan bielitä ei vain järjestetä konttorilla, se on itsemurhaa). Juomatarjoilu on avainasemassa. Onnistuneita juhlia muistellaan työpaikalla vielä vuosienkin kuluttua. Juhlien ehdoton huippukohta on ns. ”Pomon nolo tempaus”, joka voi olla kömpelö iskuyritys, sammuminen omaan oksennukseen, itkuinen tilitys tai parhaassa tapauksessa kaikki nämä yhdessä. Kamerapuhelimesta on kiistatonta hyötyä näissä tilanteissa. Huonojakin juhlia on. Oman urani kömpelöimmät firmabileet järjestettiin jollain Siljan laivalla vuosia sitten. Tiukkakukkaroinen pomo tarjosi firman piikkiin kaksi (2) paukkua. Kostoksi kaikki vetivät perslärvit omilla rahoillaan eikä seuraavana aamuna klo 10 (!) alkaneeseen palaveriin ilmaantunut pomon lisäksi ketään muuta. Pomo juoksi pitkin hyttikäytävää huutaen kuin hinaaja, satamassa kun oltiin, vaatien työntekijöitä kokoukseen. Hytin ovi pysyi kiinni. Juhlissakin pitää muistaa, että työroolit ovat pyhiä ja loukkaamattomia. On hirvittävän noloa katsella, kun esimies yrittää muuttua ”yhdeksi kavereista”, kun on päivänselvää, että hän ei koskaan voi olla yksi kavereista. Kravatin riisuminen ja farkkuihin ahtautuminen pari kertaa vuodessa ei auta, jos muun ajan käyttäytyy kuin kusipää. Hetkellisesti kusipääleima kuitenkin katoaa, kun esimies kantaa pöytään tarjottimellisen kaipiroskaa ja maksaa sen rehvastellen Eurocardillaan. |