maanantaina, marraskuuta 24, 2003
|
Onko tuoli hyvin?
Toimistohuoneeni ovesta purjehtii oudon näköinen heppu kohti karsinaani. Toimitusjohtajan ohjaamana. Tämä ei näytä hyvältä, kaveri on ihan sen näköinen, että on tulossa pidättämään minut. Yritän muistella kaikkia tekemiäni pahuuksia. Kävellyt päin punaisia noin tuhat kertaa, painanut marketin hedelmäpuntarissa halvempaa hintaa. Verotkin on maksettu, kai. Ei, noin pienistä ei tulla hakemaan duunista. - Moi benrope. Tässä on työsuojelutarkastaja Kuivalainen - Päivää. Kuivalainen. - Benrope. - Meillä on nyt projektina työolosuhteiden tarkastaminen konttoreissa ja tästä toimistosta ihan satunnaisesti valittiin tämä sinun työpisteesi ja pari muuta. Minä nyt kyselen tässä kaikenlaista. - Joo, anna palaa vaan. - Sulla näyttää tuota tavaraa olevan ihan pöydän täydeltä. - No onhan noita papereita tähän kertynyt. - Tämä valaistus, sulla ei näytä olevan lainkaan kohdevalaistusta. Sellainen varmaan olisi tarpeen. Eikö tässä ole vähän liian pimeää? - Ei, tää on ihan hyvä. Valoa on riittävästi, eikä mikään häikäise silmiin tai näyttöön. - Noista ikkunoista taitaa paistaa aurinko suoraan silmiin? - No siksi nuo kaihtimet onkin kiinni. - Yhhmh. Ja katsotaan sitten työskentelyasentosi. Oletko saanut ohjausta oikeaoppisesta työskentelyasennosta. - Häh? Mistä? No en. Kyllä tämä näpyttely sujuu muutenkin. - Katsotaanpas sitä asentoasi. Näytähän miten normaalisti työskentelet siinä. En kehtaa näyttää normaalia löhöasentoani. Ryhdistäydyn ja yritän säälittävästi istua korrektisti ja naputella näppäimistöä siten, kuin kuvittelen kirjoissa oikeaksi kerrotun. Tunnen itseni naurettavaksi ja välittömästi joka paikkaa alkaa jomottaa. - Siis tuo on normaali työskentelyasentosi? - Öh...joo. - Selvä...ja onko täällä jotain häiriötekijöitä, joista haluaisit kertoa? - Ei, kyllä kaikki on ihan ok. - Ei melua sitten ole liikaa? - Nou. - Entäs noi stereot tuossa. Nehän taitavat olla hiukan häiritsevät. - Mitä? Noi on mun omat stereot, ne häiritsee mua juuri niin paljon kuin itse haluan. - Ahhah. Sitten tämä huoneen ilmastointi. Onko se sopiva. Ettei ole liian kylmä tai kuuma? Tätä samaa jatkuu puolisen tuntia ja Kuivalainen tekee tärkeän näköisenä merkintöjä lomakkeisiinsa. Joka ikisestä asiasta mies yrittää väkisin houkutella esiin vain huonot puolet. Lopulta kaveri on tyytyväinen, kun on saanut huijattua minulta muutaman miinuksen papereihinsa. - Selvä. Tässä sitten kaikki. Me käymme nämä paperit läpi ja ehdotamme sitten parannuksia. Kätellään. Tyyppi lähtee kiusaamaan seuraavaa uhria, on selvästi omistautunut työlleen. Voi halvattu, ruokatunti on alkanut jo aikoja sitten. Ahdistaa. |