Kun kahvi palaa pohjaan

 





keskiviikkona, joulukuuta 17, 2003

Kuva

- Moi
- Moi moi, mitäs sulle kuuluu
- Kuule ihan hyvää. Kiitos kysymästä.
- No?
- No. Mitä?
- Kyllä kai sulla on jotain asiaa mulle.
- Joo. Sellaista asiaa on, että me silloin vuosi sitten tiimin palaverissa puhuttiin siitä luurangon kuvasta.
- Mitäs siitä?
- Nyt olis tarvetta sille, kun pitäis vähän elävöittää PowerPoint -esitystä.
- Jaa-a. Taitaa kuule jäädä elävöittämättä, koska minun toimenkuvani on Web Designerina oleminen eikä toisten PowerPoint esitysten tekeminen.
- Joo. Mutta kun se sama kuva käy mikä verkkoakin varten on tehty.
- Mutta kun mitään kuvaa ei ole verkkoa varten tehty.
- Mitä?
- Niin. Silloin vuosi sitten jo sanoin kuuluvalla äänellä useampaan kertaan, että en minä mikään graafikko ole.
- No kai sä nyt tosta noin vain pyöräytät yhden luurangon kuvan, jossa on kaikki nikamat ja sellaiset oikein.
- No, kuule kun enpä mä tuosta noin vain sellaista sulle pyöräytä.
- Miks et?
- Sen takia en sitä tee, kun tuossa minun tietokoneessa ei ole sellaista toimintoa, joka tekisi sellaisen kuvan kun sille sanoisi "Kuules kone. Pyöräytäpäs mulle sellainen luurangon kuva, jossa kaikki nikamat on ihan paikallaan ja muutenkin suhteet kuosissa. Ja pistätkö sen skeletonin sitten vielä tanssimaan Michael Jacksonin 'Billy Jeania'. Jookos?"
- ???
- Niin. Että laputapas sinä sinne toimistoosi nyt vain suunnittelemaan sitä mitä suunnittelet ja jätät nämä asiat ihan niiden huoleksi, jotka niitä työkseen tekee.
- Mutta kun näissä kokouspapereissa lukee, että sinä teet sen kuvan kun sinulla on aikaa.
- Ai että sellaista siellä lukee.
- Niin lukee.
- Kukas siinä kokouksessa on toiminut sihteerinä?
- Minä
- Taitaa sihteeri sitten kirjoittaa omiaan kokouksissa, koska meikäläinen ei mitään tuollaista ole lupautunut tekemään
- Mutta kun ...
- Ei mitään muttia. Jos täällä halutaan jotain havainnollistavia kuvia alkaa tuottamaan, niin sitten hoidetaan se graafikko meille töihin tai ulkoistetaan muuten näiden hommien toteuttaminen. Tuntien organisaatiomme taloudellisen tilanteen, niin me kummatkin tiedämme, että meillä ei siihen varaa ole. Miten sitten meillä olisi varaa siihen, että minä sen tekisin?
- No, kun sä olet täällä töissä
- Aivan. Ja minulla on tässä lafkassa kuule sellainen kuin toimenkuva ja siihen ei kuulu eikä ole koskaan kuulunutkaan graafikkona oleminen taikka sellaisen leikkiminen. Nyt sitten suunnittelija ottaa ne jalat allensa ja liikuttelee toista toisen eteen sillä tavalla, että kaikkoaa näköpiiristäni, koska olen juuri ottamaisillani tuon lukulampun irti pöydästä ja humauttamassa sinua sillä kalloon. Onko asia ymmärretty?
- On.