maanantaina, joulukuuta 08, 2003
|
Työnsankaruudesta
Näinä päivinä monissa työpaikoissa taas puhkeaa kukkaan monta työnarkomaania, jotka perhe-elämän auvoa uhmaten ja harrastuksistaan urhoolliisesti luopuen änkeytyvät työpaikoille sunnuntaisinkin. Miehet erityisesti iltapäivisin, jolloin vaihtoehtona olisi perheen kanssa markettireissu. Tästä luoppuminen tietysti harmittaa, mutta mitä ei työnsankari tekisi työnantajansa eteen. Tosinhan näissä sankariteoissa taitaa olla rivien välistä luetteavissa muutakin kuin yhtymän parasta ajatteleva sankari, jonka ensimmäinen ajatus aamutokkurassa on bisneksen edistyminen ja oman urakehityksen kiihdyttäminen. Näihin aikoihin pitää nimittäin kerätä työtunteja varastoon, että voi sitten hyvin omintunnoin pitää kunnon joululoman ja lähteä anopin luokse syömään lanttulaatikkoa ja nauttimaan kunnon joulusta. Turhaa säätämistä tuollainen tuntien keruu sinänsä, sillä työn tulokset ja laatu eivät yleensäkään merkittävästi riipu työpaikalla vietetystä minuuttimäärästä. Mutta kun ei parempiakaan mittareita usein ole ja työtunnit lasketaan, niin mikäs siinä. Leikitään nyt sitten tätä leikkiä. |