tiistaina, joulukuuta 09, 2003
|
Uutta verta & pikkujouluja
Tarkkaavaisimmat lukijat ovatkin varmasti jo huomanneet tuohon oikealle ilmestyneen uuden sivukonttorin osoitteen. Muut irtisanovat, mutta Ikuinen palkkaa lisää väkeä. Laura astelee tästä lähtien mustissa saumasukissaan ja korkosaappaissaan käytävillämme, ja tulee viihdyttämään teitä kirjoituksillaan. Nyt kun pikkujoulukausi alkaa olla ohi, Kahvitauon konttori muistelee menneitä pikkujouluja. Totuuden nimessä on sanottava, että suurin osa niistä on ollut äärettömän tylsiä tapahtumia, taksin jonottaminen sateessa tai viimassa on ollut se tunnepitoisin tapahtuma koko iltana. Kokemuksen käheällä kurkulla voin kertoa, että se pitää paikkaansa. Firmojen juhlissa ollaan uskottomia. Allekirjoittanutkin on joutunut käyttämään kaiken tahdonvoimansa kieltäytymiseen, kun blondin kieli on työskennellyt syvällä kurkussa. Asiaa helpotti, että muut eivät olleet onnistuneet pysymään lujina, ja kaikki sopivat paikat toimistolla olivat varattuja. Joskus, kun byroolla on ollut suurempi budjetti juhlintaan, on puolisotkin kutsuttu mukaan kekkereihin. Tämä on se vihoviimeinen erhe. Juhlatunnelma kuolee välittömästi. Kukaan ei uskalla puhua mitään, ventovierailla siipoilla ei oikeastaan ole puhuttavaakaan, juovat vain ilmaista viinaa. Vaikka ollaan kuin kirkossa, silti joku puolisoista onnistuu kehittämään valtaisan mustasukkaisuuskohtauksen. Mies on aivan varma, että vaimo räpsytteli silmiään Jannelle juuri siinä tarkoituksessa. Oikeasti vain vaimon piilarit hankasivat ikävästi. Jos pippalot on pidetty jossain vuokratussa paikassa keskellä ei-mitään, paluu tehdään tietenkin linja-autolla. Kun huojuvassa bussissa lanttulaatikot ja viinat sopivasti sekoittuvat, tuloksena on oksennus. Kun ensimmäinen pulauttaa yliannostuksensa syliinsä, etova laatoituksen lemu leviää linjuriin, ja parempikuntoisetkin joutuvat nielemään poskistaan takaisin ikävän makuista tavaraa. Ai eikö niissä pikkujouluissa ole koskaan hauskaa? No, se on toinen tarina. |