|
Kun kahvi palaa pohjaan
|
perjantaina, helmikuuta 20, 2004
|
Kyllä elämä aikoinaan nuorena kesätyöläisenä Valtion Konttorilla oli helppoa. Eteen tosin rahdattiin ne kaikkein tylsimmät duunit, joihin kukaan vakituinen ei olisi suostunut koskemaan pitkällä tikullakaan. Vaan nuoruuden huumassa me junnut emme tajunneet olla asiasta katkeria, ryynäsimme aina urakan vauhdilla läpi, jolloin jäi luppoaikaa mielekkäämpään ajankuluun, kuten esimerkiksi raivoisiin sotiin kumirinkuloiden kanssa. Mukava harrastus oli myös kisata hyvin rullaavilla konttorituoleilla aika-ajoja neukkarin pöydän ympäri, siinäkin lajissa ehti kehittyä varsin näpsäksi rullaajaksi. Taito, josta edelleen on hyötyä työelämässä. Konttorin pimeimmässä varastossa oli museoituna vanhanaikainen veivattava laskin. Laskimen pohjaan oli kaiverrettuna kunniataulukko henkilöistä, jotka olivat veivanneet sillä kaikkein siisteimmät lukemat. 60-luvulla on ollut varsinaisia superranteita, itse en päässyt edes lähelle niitä legendaarisia lukemia. Oi niitä aikoja. Nyt seurataan kvartaaliraportteja ja Pertti toteaa pojalla olevan taas korvatulehduksen. Juuri kun pitäisi lähteä Leville. |