torstaina, kesäkuuta 19, 2003
|
Fiktio on todellisuutta pikakelauksella
Katselin brittiläisen Toimisto-sarjan ensimmäisen osan Penan suosituksesta. Luulin kyseessä olevan komedian. Ei ollut. Sarjan hahmot ovat karu todellisuus ilmeisesti universaalista toimistosta, joka valitettavasti kertoo minkälaista säälittävää porukkaa maailman toimihenkilöt ovat. Erityisesti toimiston pomo, David Brent, edustaa maailman pomoja kunniakkaasti. Brent unohtaa lahjakkaasti puhumisensa ja tekemisensä. Varsinkin jos homma ei mene niin kuin ollaan suunniteltu, silloin totuus unohtuu ja vääristyy. Oma Pomomme ottaa sellaisen hiukan hölmistyneen ilmeen ja alkaa siirtelemään papereitaan kiireisen oloisesti, kun häntä muistuttaa asiasta, joka piti tehdä. Tarkoitus on kai näyttää, ettei hän kiireisenä ihmisenä ehdi ihan kaikkea muistamaan. Nyt hiukka ymmärrystä. Totuuden vääristelyhän on inhimillistä, sitä tekee kaikki. Tärkeää on myös muistaa, että totuus jonka vääristelijä kertoo, on yleensä muuttunut jo hänelle itselleen totuudeksi, jolloin itse asiassa kyseessä ei olekaan enää valehtelu vaan pieni väärinkäsitys. Tämä kannattaa muistaa kun tuomitsee johtajiaan, olkoon ne sitten toimistopäälliköitä tai pääministereitä. Pomoilla tuntuu olevan myös tapana olla vakavassa paikassa tiukkana. ”Sanoin sille hyvin tiukasti, ettei tämä saa toistua …” Ihan kuin minä haluaisin tietää miten asia on kerrottu, miksei voi sanoa vaan ettei tämä toistu enää. Tiukasti sanominen kertoo epävarmuudesta. Jos ei ole varma menikö viesti perille, niin ollaan ainakin tiukasti sanottu. Mieleen tulee ala-asteen piha, jossa kiusaaja uhkaa kiusattavaansa tyyliin: ”Nyt pää vessanpönttöön tai …” Kiusaus loppuu kun kiusaaja tajuaa kysyä: ”Tai mitä?” Valitettavasti lahjakkaimmat kiusaajat tietävät, että uhatessa on valmistauduttava myös uhkauksen toteuttamiseen. Siksi hyvän pomon ei kannattaisi olla liian tiukka uhkauksissaan. |