maanantaina, kesäkuuta 09, 2003
|
Olotilan muutos
Hassua miten ihmisen suhtautuminen muuttuu. Kun hakee työpaikkaa, se tuntuu maailman parhaalta ajatukselta. Hakemuksen lähetettyään sitä toivoo mielessään, että kunpa ne nappaisivat minun hakemukseni ja pääsisi edes haastatteluun, sekin olisi jo jotain. Kun haastattelukutsu siten tulee, niin sen jälkeen vaan jännittää ja hikoilee sitä. Vatsassa vääntää ja kädet hikoavat. Tilanne pahenee mitä lähemmäs haastattelu tulee. Ajatuksena on vain, että miten saan nuo vakuutetuksi, että juuri minut kannattaa ottaa töihin. Itse haastattelu menee sitten usvan peitossa eikä ole hajuakaan miten se meni. Kun töihin on päästy muuttuu ääni kellossa. Vuoden jälkeen sitä miettii enemmän, että mitähän työpaikka olisi valmis tekemään minun hyväkseni. |