keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2003
|
"Vastataan siihen puhelimeen ..."
Ainakin Marjut on miettinyt ihmisten puhelinkäyttäytymistä. Nykyään pidetään jotenkin hienona ja viileenä, kun on vastaamatta puhelimeen sen soidessa. Ennen kännyköitä ei olisi varmaan kenelläkään tullut mieleen, että puhelimeen ei pidä vastata. Pienenä myönnytyksenä olen valmis hyväksymään kännykän hiljentämisen, kun siitä näkyy se numero, mutta herran tähden, jos työpaikan puhelin soi niin onhan siihen vastattava. Ja jos ei olla paikalla käännetään ne puhelimet sitten vastaajiin taikka kännyköihin tai vaihteeseen tai ihan mihin tahansa, mutta ei anneta niiden soida yksinään. Varsinkin avotoimistossa löyhä puhelinmoraali on hirveää. Puhelimet pirisevät, eikä työpisteeseen määrätystä työntekijästä ole tietoakaan. Kun alan tuntea pistoksen sydämessäni, onhan joku sentään vaivautunut soittamaan, ja alan vastailla puhelimiin. Erityisen pahaa tämä käyttäytyminen on pomoilla, joiden menoista ei ole edes tietoa. "Ei ole nyt paikalla. Oliko tärkeää? Ai on vai ... No kiva, soita sitten toiste uudestaan." Toivottavasti myynnissä ei puhelinkulttuuri ole yhtä holtitonta. Ei ne asiat yleensä niin tärkeitä ole, mutta se on vaan niin epäkohteliasta olla vastaamatta. Suomessahan pyydellään jo anteeksi kun soitellaan. "Ootko pahassa paikkaa? Sori vaan mutta tulit mun mieleen ja ajattelin soittaa..." |