Kun kahvi palaa pohjaan

 





torstaina, heinäkuuta 31, 2003

Kisa käyntiin

Ensimmäisen kahvitaukohetken on lähettänyt SchizoBlogin Janne, joka haluaa osallistua kilpailuun nimimerkillä SchizoBlogin Janne (varmistin asian mieheltä itseltään).

Tapauksessa yhdistyy selkeästi monia klassisen Kahvitauko-hetken elementtejä: tampio työkaveri, organisatorinen ristiriita ja railona ratkeava työetiikka- ja kompetenssikonflikti (jumpe, mä rupeen konsultiksi kohta!)

Take it away, Janne!

- - -

KAHVITAUKOHETKI DIALOGIN MUODOSSA.
Tapahtumapaikka: työpöytä.
Tausta: Verkkotyöläinen on istunut tunteja odotellen eräältä "sisällöntuottajalta" erittäin myöhässä olevaa materiaalia. Sivut pitäisi saada julkaistua samana päivänä, koska seuraavana aamuna verkkotyöläisen tulisi matkustaa kello 6 aamulla toiselle puolelle maata hoitamaan muita työtehtäviä.

Aika: klo. 19.

Puhelin soi.

- Haloo
- Hei. Sirkka Sisällöntuottaja täällä.
- Moi. Moi. Onkos se materiaali valmis?
- Joo. Lähetin sen sinulle sähköpostin liitteenä.
- Onkos se kuinka laaja?
- No, mä olen tällainen perfektionisti ja jotta oppilaat voisivat saada mahdollisimman paljon irti tästä kurssista, niin sitä materiaalia tuli noin 50 liuskaa. Ei kai se ole liikaa?
- 50 liuskaa!! Mehän sovittiin vain pienestä tukimateriaalista kurssilla käytävän kirjan tueksi.
- Joo. Niinhän me sovittiin. Mutta akateeminen ihminen on vähän tällainen ?
- Ymmärrätteks te yhtään minkälainen homma 50 liuskaisen materiaalin työstäminen on?
- Kyllä kai mä nyt sen ymmärrän. Mähän sen kirjoitin.
- Joo. Joo. Mutta ei meillä ole koneissa mitään sellaista painiketta, jossa lukee "Internetiin", jota painamalla materiaali ihan vaan itsestään nettiin menee.
- Onks teillä niin alkeelliset välineet?
- Voi kuule, ei kellään ole sellaisia välineitä. Ei kai tässä nyt voi muuta tehdä kuin alkaa hommiin. Kiitos nyt kuitenkin, että materiaalin saitte valmiiksi näin kaksi viikkoa myöhässä ja aivan viime metreillä. Se on vaan meikäläinen, joka saa yötä myöten täällä istua.
- No, voi anteeksi. Enhän mä voinut tuota tietää.
- Ei me turhaan niitä deadlineja aseteta.
- Niin. No, joo. Olis kai sitä pitänyt vähän ottaa itseään niskasta kiinni.
- Ja mun pitää saada ne sivut tänään valmiiksi. Tehän tiedätte varsin hyvin, että mä en ole täällä huomenna. Siitä mainittiin teille ensimmäisen kerran puolivuotta sitten ja siitä on mainittu teille jokaisessa suunnittelukokouksessa, joita on ollut viisi kappaletta.
- Niin. Joo. Taisipa tuo unohtua.
- Kai te nyt sitten muistitte tallettaa sen materiaalin RTF-muotoisena, kuten teille kädestä pitäen opetin?
- Mä ajattelin helpottaa teidän työtänne ja talletin materiaalin Microsoft Wordilla valmiiksi HTML-muotoon ?
- Siis te teitte mitä!!
- Talletin Wordilla HTML-muotoon ?
- Voi vitun vitun vittu!! Enks mä saatana sanonut teille heti ensimmäisessä kokouksessa, että Wordilla ei talleteta missään nimessä HTML-muotoon materiaalia, joka mulle tulee. Ja sen mä saatana teille jopa kirjoitin lihavoituna niihin kirjallisiin ohjeisiin, jotka mä teille annoin.
- Niin no ?
- Vitun saatanan poropeukalo! Mulla menee reippaasti yli yhdentoista tää saatanan työpäivä ja aamulla mun pitäis olla jo kuudelta liikenteessä. Te ette saatana ole tehneet mitään kuten me sovittiin ja mä saan teidän kusipään munauksia korjailla sitten oikein urakalla. Mikä parasta koko asiassa on, että näissä Valtion hommissa ei urakkapalkkaa taikka ylityöpalkkaa tunneta.
- Anteeksi, mutta ei nyt tarvii suuttua. Mulla olis pari pikku korjausta vielä siihen materiaaliin.
- Ai ei tarvii suuttua! Haista sinä ämmä paska!! Jos sä olisit saatana tässä huoneessa, niin mä työntäisin kaikki ne saatanan 50 sivua yksitellen poikittain sun perseesees. Ja mä en todellakaan tee yhtään vitun korjausta siihen saatanan materiaaliin.

Puhelin paiskaantuu lujaa kiinni. Hetken kuluttua se soi uudestaan. Verkkotyöläinen repii johdon seinästä ja heittää puhelimen jonnekin työhuoneen toiseen nurkkaan. Muutaman erittäin ruman ärräpään jälkeen verkkotyöläinen alkaa työstämään Wordin sotkuista HTML-koodia, jotta sivut tulisivat tehtyä ?