Kun kahvi palaa pohjaan

 





keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2003

Oikea poka oikeaan paikkaan

Olenko luuseri vai mitä – minulla ei ole koskaan ollut työpaikkasuhdetta. Olen yrittänyt selittää asiaa sillä, että työpaikkani ovat olleet kovin miesvoittoisia, mutta selitys ontuu, sillä työkaverit ovat kyllä suhteilleet työpaikoilla.

Pienellä miettimisellä päädyin muutamaan työpaikkasuhteiden osapuolen prototyyppiin.

Ensimmäinen on tietenkin kännissä pokaava päällikkö. Tämä, yleensä miespuolinen henkilö, sekoittaa pienessä psyykessään esimiesaseman tuoman auktoriteetin seksuaaliseen karismaan. Lisävahvistusta kännipokapäällikön tulkinnalle tuo se, että aina joskus joku gimma tarttuukin vaatteisiin. Lisävarusteena kännipokapäälliköllä on vihainen vaimo, joka on vaihdettu jo ainakin kertaalleen.

Toinen prototyyppi on antelias sihteeri (jota ei saa koskaan sanoa sihteeriksi vaan assistentiksi). Kaikki sihteerit (jotka poikkeuksetta ovat siis naisia) eivät kuulu tähän ryhmään, mutta aina jostakin löytyy se yksilö, joka sekoittaa organisoinnin ja orgaanin. Antelias sihteeri on kännissä erityisen paha suustaan. Erityisen hyvä match kännipokapäällikölle.

Kesätyöpoka on jokaisen työyhteisön piristäjä. Toukokuussa uudenkarhealla kulkulapulla varustetut Seppälä-paitaiset ja HM-hameiset työharjoittelijat ja muut opiskelijat tuovat konttoriin kuin konttoriin ylimääräisen ruiskeen hormooneja. Kesätyöpokan erityisetu työyhteisölle on se, että kesän päätyttyä kesätyöläinen häipyy rassaamasta työpaikan ihmissuhdekaaviota.

Jokaisesta työpaikasta löytyy ainakin yksi hillitön sinkku. Vakiintumaton tai juuri eronnut työntekijä arvioi kaikkia vastaan tulevia vastakkaisen sukupuolen edustajia suhteen mahdollisena osapuolena. Tyyleinä itkun nyherrys yhteisen kaljaillan lopuksi, härski flirtti tai lehmäkatseinen tuijottelu, yksilöstä riippuen. Aiheuttaa harmeja, avioeroja ja penisilliinikuureja vakiintuneemmille työtovereille.