perjantaina, heinäkuuta 04, 2003
|
Arvottomat
Tuomas Nevanlinna repi Helsingin Sanomien Viikkoliitteessä palasiksi Jari Sarasvuon ja tämän toimittaja-bändäri Heli Karhumäen Ilta=Sanomissa visioimat ”työelämän kuolemansynnit” -höpötykset. Onneksi repi, sillä Sarasvuo on luikertanut työelämän feng shui -löperöintiensä kanssa liian moneen yritykseen. Sarasvuon kuolemansynnit ovat samaa huuhaata kuin yritysten kovasti muodikkaat arvot. Kaikki, ihan joka ikinen, tietää että yrityksen arvot ovat huuhaata. Jo arvojen määrittyminen kertoo että ne ovat huuhaata. Arvoista päättää yrityksen toimiva johto, jolla ei ole mitään mahdollisuutta määrittää sellaista yrityksen eetosta, jollaisina arvoja yritetään markkinoida. Jos yrityksellä olisi arvot samalla tavalla kuin yksittäisellä ihmisellä tai ”luonnollisella” ihmisyhteisöllä (kuten kansalla), niiden arvojen pitäisi olla yksittäiselle yrityksen työntekijällä takaraivossa, ohjaamassa kaikkea käyttäytymistä. Selitän. Kun menen pyytämään pomoltani palkankorotusta, pomon pitäisi - mikäli arvot siis olisivat sellaisia kaiken muun toiminnan ohi ja yli meneviä ARVOJA, jollaisina niitä myydään - käydä läpi koko arvorimpsu. ”Laatu… joo, jos Pena saa parempaa palkkaa, se tekee parempaa työtä. Innovatiivisuus… No ei se varmaankaan kärsi palkankorotuksesta. Paras mahdollinen tulos… joo. Asiakkaan hyöty… no se tietysti kärsii, kun palkankorotus pitää viedä tuotteisiin. Luottamus…varmaan Pena luottaa työnantajaan jos saa parempaa palkkaa. Eli ynnätään: kolme plussaa, yksi nolla ja yksi miinus. Arvojen puolesta annetaan palkankorotus. Katsotaanpa mitä budjetti sanoo…” Ei, homma ei mene noin missään arvoillaan pullistelevassa yrityksessä. Eikä yksikään Sarasvuon tulevassa kirjassaan esittelemät synnit Sarasvuon koulutuksessa tiedostanut ja katunut pomo ryhdy niitä tosissaan käyttämään. Vai kuinka monen ihmisen olette ihan vakavissaan kuulleet käyttävän työpaikan erimielisyyksissä käyttävän perustetta ”mutta Sarasvuokin sanoo kirjassaan…” Ihan vakavissaan? |