Kun kahvi palaa pohjaan

 





maanantaina, elokuuta 18, 2003

Iso töpseli irti

Niin niin, suuressa maailmassa valot sammuu ja kaikki väki nukkuu kirjaston portailla. Ja siat varmaan vielä sekstaavatkin työpaikoillaan kun on pimeää ja (muun muassa) ilmastointi seisoo.

Suomessa ei koskaan tapahdu tällaista. Ja vaikka tapahtuisikin, niin töitä tehtäisiin silti. Muistelkaapa: kun bussilakko muutaman vuoden välein pääkaupunkiseudulla iskee, niin jäävätkö työntekijät työnantajan siunauksella kotiin? Ei jumalauta, töihin Erottajalle pusketaan Keravan äärimmäisestä nurkasta vaikka hiihtäen tai polkupyörällä 40 asteen pakkasessa.

Sataako lunta? Sataako lunta pari metriä? Sataako lunta niin, että autoa ei erota siirtolohkareesta? Ei haittaa, duuniin on mentävä ja mennään. Työpaikan ovella pudistellaan päällimmäiset puoli metriä siitä lumesta, joka on satanut pompalle matkalla parkkipaikalta, naureskellen. Ja muistetaan kertoa, että Ranskassa olisi varmasti jo koulut kiinni tällä säällä. Mutta ei meillä.

Perkele, mitä ylpeiltävää on tällaisessa työmoraalissa oikein on? Onko äärimmäisyysolosuhteissa tapahtuva työmatkailu jokin jäänne pettuleipäajoilta? Saavutammeko häivähdyksen Raatteen tien pakkasista koukatessamme kylmään hyytyneen Nissan-kolonnan takaa?

Olkaamme amerikkalaisia, jääkäämme kotiin!