keskiviikkona, elokuuta 27, 2003
|
Messut
Kävin messuilla. Messujen parasta antia ovat karkit, kynät ja kauniit naiset. Etenkin ammattimessut tarjoilevat näitä varsin mukavasti ja yleensä rahvaan messuja väljemmissä tiloissa. Vapaa-ajan messuilla kynien ja karkkienkin määrä saattaa jäädä vähäiseksi, mutta kauniita naisia riittää lähes messuille kuin messuille. Messuilla kävely vaatii hiukan itseluottamusta. Pitää pystyä irrottamaan iholle pyrkivät myyntimiehet ja silti napsimaan karkkeja ja kyniä, ilman että tulee lokkimainen olo. Kannattaa kuitenkin muistaa, että karkkien ja kynien napsiminen ilahduttaa näytteilleasettajaa. Siksihän he ovat siellä! Itse suosin karkkiastian vierelle menoa samalla, kun katson myyntimiestä silmiin ja aloitan keskustelun: - Mitäs te myytte? - Meillä olisi tämmöistä softaa, jonka avulla kuka tahansa voi helposti ja nopeasti tehdä Internetissä toimivan kaupan. (Tässä kohtaan tungen käden karkkikippoon, nappaan viitisen Mariannea käteen, joista yhden avaan suuhun, sillä tavalla repäisten hampailla kuori pois. Roskan laitan taskuun.) -Älä, mitä siellä kaupassa myydään? (Sanon ja nappaan muutaman karkin lisää. Nyt laitan karkit mukanani olevaan muovipussiin.) -Ihan mitä vaan haluat… -Sanoitko, että kuka vaan voi tehdä semmoisen kaupan. Pitäisi ostaa äidille syntymäpäivälahja. Siinähän olisi sille tekemistäkin. (Tässä kohtaa tungen käden kippoon ja otan karkkeja niin paljon kuin pystyn.) - No, periaatteessa … - Äitihän voisi myydä tällaisia kyniä, oletteko olleet tyytyväisiä? (Napataan muutama kynä.) - Meillä olisi tässä näitä esitteitä. Olisiko käyntikorttia antaa? - Ne loppu just, mutta palataan asiaan. (Pari kynää lisää pois mennessä.) |