Kun kahvi palaa pohjaan

 





tiistaina, lokakuuta 21, 2003

We have a problem.

Istun toimistojakkarallani kiroten mielessäni elämän turhuutta. Taas yksi hyvin syvältä oleva päivä. Puhelin soi. Ulkopuhelu, outo numero. Eihän minulle kukaan oikeasti soita, taas joku myyjä asialla. Joku paskiainen yrittää tietenkin kaupata lehteä, kurssia tai eläkevakuutusta. Jättäisivät nyt raihnaisen työläisen rauhaan.

- Firma Oy, benrope puhelimessa.
- Jakke Jäpikäs Kelentumista hei.
- No hei.
- Tota mulla on tää teidän Sickosoft-ohjelma ja kun mä klikkaan tota nappulaa tossa oikeella millä pitäs kirjautua sisään niin tää ohjelma kaatuu.
- Ööh, kuule. Taisit soittaa nyt vikanumeroon. Meidän firmalla ei ole mitään tekemistä ton ohjelman kanssa, mä en edes tiedä mistä puhutaan.
- Ei, kyllä tää on oikee numero, just poimin tän tosta käyntikortista.
- Ei ole meidän tuote, ei me tehdä ohjelmia lainkaan. Me valmistetaan pakkulaareja, sekä rimskattuja että ranskattuja. Tässä on nyt jokin sekaannus. Jos mä ottaisin sun numeron ylös. Meidän myynnin sihteeri selvittää liitytäänkö me jotain kiertotietä tuohon ja etsii sulle oikeen numeron johon soittaa.
- Jos sä nyt kuuntelisit tän mun ongelman. Mä aloitan kaiken alusta.
- Mutku...
- Tää toimi mun läppärissäni eilen ihan bueno kun mä tsekkasin vitkuttimien tilanteen.
- Hei ihan totta...
- Okei, nyt mä klikkaan tosta kuvakkeesta tän ohjelma käyntiin. Noin. Tää teidän softa käynnistyy muuten perkeleen hitaasti.
- Oikeesti, ei me tehdä...
- No nyt toi kirjautumislomake avautui. Mä laitan siihen mun tunnuksen...jjapikas...sit salasana...bmw520i...noin. Just. Sama ilmoitus lämähti tohon ruutuun. Tietokantaan ei saada yhteyttä.
- Siis mä en tosiaankaan tiedä tuosta yhtään mitään, mut se tietokanta on siis sun koneessa?
- Ei kun siellä palvelimella tietenkin.
- Ootsä verkossa kiinni?
- No perskeles, siitähän tää tietty johtuu. Voisitte vähän paremmin ohjeistaa tätä softaanne.
- Ei se ole meidän...
- Mä liitän tän nyt verkkoon. Soitan sulle kohta uudestaan jos tää ei lähde skulaamaan. Moro!

Tutkin vainoharhaisesti ympäristöäni etsien piilokameraa. Kohta duunikaverit varmaan ryntäävät nurkan takaa ilkkumaan. Eivät rynni. Paskempi juttu. Kaivan laatikosta puhelimen 128-sivuisen manuaalin ja yritän löytää ohjeet aparaatin kytkemiseksi "olen poissa"-tilaan. En ehdi. Puhelin soi uudestaan. Sama numero. Päätän pitää kahvitauon. Pitkän, ehkä ikuisen.