Kun kahvi palaa pohjaan

 





tiistaina, joulukuuta 23, 2003

Postivirkailija, palvelun ammattilainen.

Toimistoihin paketit kannetaan konttoriin saakka, vähäinen työläinen joutuu itse vaivautumaan postiin paketin hakuun. Allekirjoittanutkin rasitteisen duunipäivänsä jälkeen paineli pakettia noutamaan. Tai oikeastaan isoa kirjettä, joka ei ollut mahtunut postiluukusta. Ensisilmäys oli lupaava, vain yksi mummo edellä konttorin ainoan virkailijan luukulla.

Tällä mummolla oli kuitenkin hyvin paljon asiaa, papereita ja paketteja. Virkailijatäti tympääntyneenä mummoa kuunteli ja kyllästymistään peittelemättä vastaili. Taakseni alkoi kertyä muitakin kansalaisia, miksi vuoden vilkkaimpana aikana täällä ei ole kuin yksi virkailija? 10 minuutin kuluttua takahuoneesta ilmestyi purkkaa jauhava harjoittelijatyttö ottamaan vastaan duunarin kortin saapuneesta maksikirjeestä. Muuten hyvä, mutta koodin vastakappaletta ei oltu tajuttu laittaa siihen pakettiin. Tästä ei hyvä seurannut.

Toinen hyvin tympääntynyt virkailija tuli takahuoneesta mukaani penkomaan kaikkia konttorin paketteja läpi, ja ilmoitti omana mielipiteenään, että tuskin mitään pakettia onkaan. Odotanko minä muka jotain pakettia? Voi pyhä posteljooni, jos minulle on oikein lappu tullut, että tule hakemaan se kirottu iso kirjeesi täältä postista, ei kai virkailijan tehtävä ole asiaa epäillä. Sitten pitkän penkomisen jälkeen löytyi paketti, siis ihan oikea paketti. Siitä ei ollut tipahtanut postilunkasta mitään ilmoitusta. Seuraavaksi sain väkisin selitellä Tympeälle Virkailijalle, että tämä ei ole se paketti, mitä tuo kortti koskee. Lähettäjä on väärä. Virkailija väitti vastaan, että kyllä sen täytyy olla tämä. Sain sen kuitenkin jatkamaan etsintöjä ja kaikkein viimeisin ja takimmaisin pakkaus oli se, mistä ilmoituksen olin saanut. "Odotatko vielä kolmatta pakettia?", kysyi rouva Tympeä sarkastisesti.

Pääsin sitten kahden paketin kanssa onnellisesti(?) sieltä ulos samaan aikaan kuin se edelläni ollut mummo, jolla oli täytynyt olla aivan valtavasti asiaa. Ainakin hän oli saanut koko rahan edestä asiakaspalvelua, tai ainakin aikaa.