Kun kahvi palaa pohjaan

 





maanantaina, joulukuuta 29, 2003

Välipäivätyöpäivä


Täytyi tulla tänne lukemaan sähköpostit. No, myönnetään, että lukeminen on turhan ponnekkaasti ilmaistu: 298 sähköpostia sitten viime tiistain. Niistä 1 oli ihan asiaakin, muut menivät sutjakkaasti roskiin. Vähän jäi vaivaamaan, mitä asiaa Napoleon Dickillä olisi ollut.

Paperiposti seuraavaksi: punaiset paperit voi heittää suorilta pois, hyvä muuten, kun jolupostit laitetaan punaislle, enpä tuonkaan merkitystä aiemmin tajunnut. Ensi vuoden kalenteri tullut: jaahas karkausvuosi, vappupäivä lauantaille, itsenäisyys vietetään maanantaina ja joulu onkin pidennetty viikonloppu. Ei siis ylimääräisiä vapaita ensi vuonna. Firman logolla varustetut kirjeet on tsekattava: hankintaoikeudet on niin selventävästi kerrottu, etten taaskaan ymmärrä ja ohjeet laskujen käsittelystä: voi hyvän tähen, ei kai kukaan luule, että tuota joku lukisi läpi. Ja kevään koulutuskalenteri: sieltä ruksaan vaikka "Tasa-arvo tahtotilaksi". Ne on siinä.

Ja ketähän täällä on töissä? Ei ketään. Ja kaikki tilastoinnit tehtävä. Saattavat olla aika eksoottista tulkintaa, mutta eipähän niitä koskaan ennenkään ole kukaan lukenut.

On se keleellistä, että vuodenvaihteessa ei kirjanpidossa ole ketään töissä ja kuitenkin pitäisi laskut saada ennen vuodenvaihdetta hoidettua. Ja tää uus sähköinen laskujen hallinta; voi hyvän tähen. Jos tätä ei kerran ole voitu kunnolla tehdä, niin olisko paljon pyydetty, jos edes joku vastais puhelimeen. No olis.

Itsekö täällä täytyy kahvitkin keittää? Onko tämä mitään tasa-arvoa? Ai niin, jo ensi helmikuussa tiedän, miten siitä tehdään tahtotila. Ehkä nyt keitän sen kahvin ihan itse.