perjantaina, toukokuuta 30, 2003
|
Etätyö ei ole etäällä työstä
Etätyö on kivaa! Heräämisaika on minuutti ennen työajan alkua. Peseytyä ja pukeutua ei tartte, vaan voi olla haisevana aamutakissa koko päivän. Työpäivän päätteeksi kun nuukahtaa telkkarin eteen loppuillaksi, niin on kuin koko päivää ei olisi ollutkaan. Itse olen etätöissä aika ahkera. Kotiin kun on jäänyt, niin on ikään kuin moraalinen velvollisuus kanssa tehdä työt. Sen sijaan kun on mennyt työpaikalle on jo velvollisuuden täyttänyt. Töiden tekeminen on speciaalia, jota tarjotaan työnantajalle. Kotona ei myöskään ole pomon ja pikkupomon silmissä, jolloin ihan älyttömät ideat napsahtavat helpommin joillekin muille ja minä voin keskittyä oikeisiin töihin. Olisikohan sitä tuottavampi, jos tekisi enemmän etätyötä. Tuskin, silloin olisi varmaan ahkera työpaikalla. "Kun tänne nyt on viitsinyt tulla, niin paiskitaan nyt sitten hommiakin", ajattelisin. Aluksi etätyössä vaivasi sama kuin nuorena perjantai-iltaisin jos ei ollut lähtenyt baariin. Entäs jos siellä tapahtuu jotain ainutlaatuista, josta minä jään paitsi? Nykyään on oppinut, ettei siellä tapahdu. Tai itse asiassa siellä työpaikalla saattaa tapahtua enemmän kuin siellä baarissa, mutta kyllä juorut kuulee maanantainakin. |
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2003
|
Lisää liukuvasta työajasta ....
Eilen tuosta liukuvasta työajasta tuli radiostakin. Sillä voi kuulemma saada lisää tehokkuutta ja kannattavuutta liiketoimintaan. Etenkin kausiluontoisissa paikoissa homma on hyvä. Revitään silloin kun hommia on, sitten kun on aikaa niin lomaillaan. Ihan jees... Itselläni on kokemusta tämän nykyisen ns. vapaasti liukuvan työajan lisäksi myös vakuutusyhtiöstä, jossa homma pelasi kellokortilla. Ensimmäisenä kesänä olin ollut niin reipas, että jäähyväiskahvit piti juoda omalla ajalla. Seuraavana kesänä olin sentään oppinut ja huomasin järjestelmän edun. Olin ehtinyt kasaamaan noin puolipäivää sisään, kun kaveri soitti ja vikitteli kesän rientoihin, siinä sitten reippaasti kellokortti koneeseen ja pystyi hyvin omintunnoin lähtemään hölmöilemään. Siitä vaan, luvan kanssa. Tämä tapahtui siis silloin kun olin viaton ja työskentelin korkealla moraalilla. Nykyään sitä lähtee töistä etuajassa sen enempiä miettimättä. Ja pitäisi lähteä useamminkin. |
tiistaina, toukokuuta 27, 2003
|
Kadonneet työkaverit
Aina kun joku työkaveri lopettaa, lähtee äitiyslomalle tai siirtyy muihin tehtäviin, tulee tunne, että tuota saattaa tulla ikävä. Kertaakaan ei ole vielä tullut, mikä on pelottavaa, sillä se tarkoittaa ettei kukaan kaipaa minuakaan kun joskus toivottavasti lähden... Niin kukaan ei ole korvaamaton ja kostoksi eroamisella taitaa olla päinvastainen vaikutus. Kun minä täältä häivyn, niin yritän houkutella jonkun muun mukaan tai sitten jään ihan piruuttani. Sen sijaan jos on töistä poissa niin kyllä kaivataan, vaikkei uskoisi. Jos on unohtanut kertoa missä on, niin heti käy kauhea kysely, että missähän mahdan olla. Tai siis luulen käyvän, koska ainakin muiden poissa ollessa kuhina käy. Tälle käyttäytymiselle on hyvä selitys. Tuntematon poissaolon syy saattaa olla luvaton poissaolo mikä on mahtava juoruilun aihe. Menikö ilta pitkäksi ja nyt lintsataan? Onko kotona ongelmia? Onkos kohta edessä potkut? Samalla voi aina myhäillä omille virheilleen: ei ne sentään ole noin suuria! Itsestäni on mahtavinta kun on olemassa joku todellinen poissaolon syy, esimerkiksi lääkärissä käynti. Sen jälkeen pitää kehuskella olleensa eilen uimassa, pelaamassa jalkapalloa, kiipeämässä vuorille ja golfaamaassa. Siis heti sen jälkeen kun on selittänyt vakavasti, että eilen ei päässyt töihin ja siihen on lääkärin lupa. Lopuksi pitää muistaa mainita, että nyt vasta väsyttääkin ja lihakset ovat kipeät. |
|
Työaika liukuu
Liukuva työaika on hieno keksintö. Työpaikalle tulon voi ajoittaa työtehtävien ja oman rytminsä mukaan. Eikä ole pakko taistella ruuhkabussien vajavaisista penkkiresursseista samaan aikaan aivan kaikkien kanssa. Liukumisessa on yksi huono puoli: se ei toimi. Mikäli tulet aamulla aikaisin töihin, ei paikalla ole ketään, joka huomioisi saapumisesi. Tämä johtaa vähintäänkin mulkoiluun tai jopa huomautteluun siinä vaiheessa, kun aamuvirkku työntekijä poistuu työpaikalta muita aiemmin. Eikä liukuovi vedä toiseenkaan suuntaan. Jos tulet työpaikalle vasta kymmenen jälkeen, on seurauksena jälleen samaa mutinaa, sillä neljän viiden aikan kotiin suunnistavat droidit ovat varmoja, että myöhemmin saapunut pakkaa laukkunsa heti oven sulkeutumisen jälkeen. |
|
"Tämä heti ..."
Pomosta huomaa kun se on käynyt sähköpostin ääressä. Omaan postilaatikkoon alkaa tipahdella lyhyitä käskymuotoisia viestejä. Viestien perusluonne ei ole mitenkään komenteleva vaan ennemminkin kannustava ja ideoiva. "Tämä kannattaa hoitaa..." "Tämä vielä tänään..." Ongelmana vaan on se, että itse on nuo samat asiat jo huomioinut ja lokeroinut tärkeysjärjestykseen, jolloin hommien hoito Pomon tahdon mukaisesti vaatisi muiden töiden uudelleen järjestelyä. Tilanteeseen löytyy kolme ratkaisua: 1.) Niin kutsuttu italialainen lakko, jossa hommat tehdään pyydetysti, mutta hitaasti. Tällöin Pikkupomo joutuu kärsimään, kun sille pitää aina sanoa, että ei ole valmista, kun Pomo käski tekemään näin. 2.) Ns. kasvattava tapa, jossa Pomoa oiotaan kohteliaasti kuinka asiat tulee paremmin tehdyksi. 3.) Lievä haistattelu, jolla saadaan pikkuisen jännitettä päivään. Yleensä turvaudun kakkoseen. Liian usein kolmoseen turvauduttuani alan taas viilamaan CV:tä. |
maanantaina, toukokuuta 26, 2003
|
"Todella innostava luennoitsija!"
Mikä siinä on, että pomon koulutuspäivät on aina jees? Siis pomon mielestä? Kaksi päivää ja erityisesti iltaa jossain korpilammella tuottaa intoa puhkuvan esimiehen, joka on saanut uusia (ja aina yhtä toteuttamiskelvottomia) ideoita. Konsultti on ollut innostava ja erään suuren suomalaisen teleyrityksen Mirkulta on melkein saatu. Meikäläisen koulutukset kestävät yleensä päivän, jos sitäkään. Paikkana on tunkkainen neukkari aikuiskoulutuskeskuksessa, jossa samettitakkimiehen näkemykset painavat luomia kiinni. Tuloksena on yksinomaan stressiä, koska koulutuksen ajaksi ei tietenkään ole pantu ketään sijaistamaan. Toisin kuin pomon koulutuspäivien ajaksi. Vai onko kyse kuitenkin siitä, että pomo on niin helvetin tyhmä, että jokainen wannabe-Sarasvuo saa sen innostumaan mielikuvatreenauksellaan? Sitten se tulee työpaikalle esittelemään niitä konsultilta saamiaan bowerbointteja ja heti näkee, että edes sitä sarasvuotasoa ei ole ymmärretty. Selvä hyöty pomon koulutuksesta on se, että pomo on poissa työpaikalta. |