Kun kahvi palaa pohjaan

 





maanantaina, tammikuuta 12, 2004

benrope : Maanantaina


Maanantaiaamu, levännyt proletaari palaa rentoutuneena sorvin ääreen? Paskan marjat. Koko viikonloppu on rentouduttu perse ruvella, sillä vapaalla hauskaa on oltava vaikka hampaat lähtisi. Perjantai-ilta kuluu rattoisasti poikien kanssa saunomisen merkeissä. Vähimmäisvaatimus maineen säilyttämiseksi on mäyräkoirallinen saunakaljoiksi, sitten lähdetään jatkoille. Kapakasta palataan kotiin vasta valomerkin jälkeen.

Lauantaiaamuna on aikainen herätys. Vaimon kanssa on pakko lähteä shoppailemaan ostarille, nythän rätit ja rievut ovat edullisimmillaan. Neljän tunnin yöunien jälkeen humalatila on herätessä vielä päällä, onneksi vaimo on kuskina. Parin tunnin kiduttavan shoppailun jälkeen krapula iskee päälle. Eukko raahaa tuskaista hiestä märkää miestään pitkin ostoshelvettiä, välillä motkottaen. Miehen kaikki energia kuluu sappinesteiden nielemiseen takaisin kurkusta alas. Ei pääse edes loiventavalle.

Lauantaina iltapäivällä olo alkaa helpottua. Vaimon loihtima ateria sulaa mukavasti mahassa. Ramaisee, torkut tekisivät terää. Ei toivoa, eukon molemmat velipojat ovat tulossa illaksi kyläilemään. Molemmat tuovat tietenkin ison lekan kirkasta tuliaisiksi. Kieltäytyminen johtaisi sukujen väliseen riitaan, mutta siihen saattaa johtaa ryyppääminenkin. Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Duunari dokaa kaksin käsin ja hermostuu yhä enemmän vaimon idioottiveljeksiin. Kahden aikaan yöllä nyrkit heilahtavat. Velipojat pääsevät voitolle. Neljän aikaan yöllä päästään ensiavusta pois, taas viisi tikkiä lisää naamassa. Onneksi oli kokovartalopuudutus.

Sunnuntaiaamu, kello yhdeksän. Viinat eivät ole vielä haihtuneet päästä, paskempi juttu. Poika pitää kuitenkin kuskata lätkätreeneihin, matkaa ei ole kuin nelisen kilometriä. Eikun tuurilla vaan sekaan, ei sheriffit näin aikaisin puhalluta. Treenien aikana on pakko käydä laatoittamassa hallin vessassa. Sisällä ei ole enää mitään, pallea yrittää puskea olematonta oksennusta ulos. Sappinesteiden maku taas suussa. Vesi valuu silmistä.

Sunnuntai, iltapäivä. Pää on edelleen hajoamispisteessä. Pari loiventavaa on ollut pakko heittää huiviin. Ehkä elämä vielä voittaa. Sitä ei kuitenkaan ole aikaa odottaa, lätkämatsi alkaa kohta, sitä on pakko mennä katsomaan. Kun on kausikortit ja kaikki. Toisella erätauolla neljännen bissen jälkeen olo alkaa normalisoitua. Matsin päättyessä kuudes tuoppi on tyhjennetty. Oikeastaan voisi lähteä ytimeen ottamaan vielä muutamat. Illalla terve järki voittaa, mies palaa kotiin jo puolilta öin.

Maanantaiaamu, levännyt proletaari palaa rentoutuneena sorvin ääreen?