|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
perjantaina, tammikuuta 09, 2004
|
Hirveät suorituspaineet taas töissä. Niin kuin ei muutenkin olisi työkomerooni kasautunut pinoittain - vuorikaupalla - huomiota vaativia rutiinihommia, ihmiset vielä ahdistelevat puhelimellakin ensimmäisen työpäivän kiusaksi kerättyään ensin tarmoa kotona viikkotolkulla, kun Firman luukku on ollut kiinni. Soitelleet ja koetelleet, milloin ensimmäinen tulee töihin ja ottaa puhelinvastaajan pois päältä. Ja kyselevät yleensä heti alkuun tosi vaikeita. "Haluan myyntiartikkeli A:n. Ellei teillä ole sitä, haluan sen Firman haarakonttorista tuolta puolen Suomea. Kauanko toimitus kestää?" Tilannehan on se, että Asiakas on puolet joululomastaan odottanut kotonaan kiihkeästi tätä tietoa. Lomaa on leimannut tietty epävarmuuden tunne. Vaimokaan ei enää kestä tätä hermoilua. Miten voisin pettää Asiakkaan hänen viimein saadessaan yhteyden tiedonlähteeseen? Miten voisin edes varovaisesti mainita, että minähän en tästä tilauspalvelusta juurikaan oikein paljon tiedä, tai no jos ihan rehellisiä ollaan, niin en kyllä tiedä mitään, ettekö hemmetti soikoon tajua soittaneenne aivan väärään paikkaan, eikö teillä ole puhelinluetteloa. Ei, silloin lasketaan äkkiä tilauspalvelua todellisuudessa pyörittävien henkilöiden senhetkinen henkinen kuormitus, lisätään siihen jokin satunnaisotannalla poimittu ajan määre, tarjoillaan se langan päässä henkeään pidättelevälle Asiakkaalle asiaankuuluvin "mutta"- ja "riippuen"-ehtojen kera ja toivotaan että hän nielaisee hämäyksen. Parhaassa tapauksessa hän on tyytyväinen tietoon, sulkee puhelimen ja jatkaa elämäänsä. Tietoahan hän halusikin eikä tuotetta itseään. Vain pienenpieni huijaus (Kyllä minä osaan, ei tässä hätää!). Ihmiset – Asiakkaat – haluavat kuulla rauhoittavalla äänellä lausuttuja miellyttäviä ympäripyöreyksiä, eivät totuuksia (eivätkä uusien työntekijöiden sössötystä). Tätä on asiakastyö, tätä on palveluammatti. Pala palalta myyt sielusi. |