|
Kun kahvi palaa pohjaan
|
tiistaina, maaliskuuta 09, 2004
|
Arkkitehdit ovat luonteeltaan sadistista ja perverssiä porukkaa. Mitään muuta selitystä en keksi toimistojen vessojen sijainnille. Mukavuuslaitoksen kuuluisi olla mahdollisimman syrjäisessä nurkassa ja erittäin hyvin äänieristetty. Yritä siinä sitten päristellä vapautuneesti IDO 59:ssä istuen, kun oven takana joku toinen neuvottelee asiakkaan kanssa. Koska kuulet, mitä oven takana keskustellaan, se tarkoittaa myös sitä, että oven toisella puolen kuullaan jokainen molskahdus ja trööttäys, jota istunnollasi aiheutat. Tarkkakorvainen pystyy jopa laskemaan vessapaperin kulutuksesi. Vähemmästäkin ujolle ummetus iskee. Kun tunget itsesi vessaan, juuri sinun tuurillasi edellisen vierailijan ruokavalio on ollut vatsalle sopimaton ja pystyt sen pikantin tuoksun lisäksi myös näkemään emalin pinnasta, vaikka terävä paksu lemu silmiäsi kirveleekin. WC-harja on joillekin täysin tuntematon keksintö, pönttö on kuin puluparven jäljiltä. Muutaman kerran olen eksynyt huussiin kiireisen tai hajamielisen hemmon jäljiltä. Ei ole mitenkään ruokahalua herättävää sulkeutua rakon tyhjennykseen, kun edellinen vierailija on ollut niin ylpeä tuotoksistaan, ettei ole raatsinut vetää niitä alas viemäriverkostoon. Niin. Tämä kaikki tuli mieleen, kun jouduin taas saman ongelman eteen, josta joskus aikaisemminkin kirjoitin. Sama juttu päti eilenkin. "Paniikinomainen tilanne. Suoritin duunipaikan vessassa helpottavaa täysistuntoa. Ankara pinnistys, molskahdus. Ja sitten pois. Painan nupista sitä isompaa puolta, floosshhh. Se kelluu. Vesisäiliö täyttyy tuskastuttavan hitaasti. Sekunnit tuntuvat tunneilta. Ahdistaa. Uusi yritys. Fllooossshh. Se kelluu. Edelleen. Voi paska! Täyty jo. Fllooossh! Kelluu. Nyt otan wc-harjan avuksi. Työnnän pytonia valmiiksi alaspäin ja flloosssh! Jesh! Sinne meni! Ruokavalion tarkkailu lienee paikallaan. Lisää kuituja." |