Kun kahvi palaa pohjaan

 





torstaina, helmikuuta 02, 2006

Se kelluu sittenkin

Tietohallintapäällikkö Raimo Kapulainen oli kovin kärsimätön. Lounaalla syöttölässä nautittu Napolin nakkikastike perunasoseella (7.60 euroa) halusi päästä vapauteen mitä pikimmiten. Kerroksen ainoa miestenvessa oli kuitenkin ollut varattu jo kolme varttia putkeen. Kapulainen alkoi jo epäillä, että joku onneton oli nukahtanut vessaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, Raimo oli itsekin joskus nuoruudessa kesäpoikana ottanut juhlitun yön jälkeen muutaman tunnin tirsat firman vessassa. Oi niitä aikoja.

Lopulta Kapulainen huomasi sivusilmällä implementoinnin nuutuneen Riikosen Jarmon astuvan ulos mukavuuslaitoksesta. Raimo nappasi lehden pöydältään ja kiirehti käymälän suuntaan. Vessa oli tietenkin sijoitettu kahvihuoneen ja eteisen väliin. Paikkaan, jossa oli vilkkain liikenne. Jokainen ähkäisy, molskahdus ja pärähdys kantautui kaikuen ulos eriöstä. Tarkkakorvainen kahvipöydän ääressä istuskeleva saattoi jopa kuuntelemalla päätellä ähkijän vessapaperin kulutuksen. Ujommalle ummetus iskee vähemmästäkin.

Vessassa vastaan tuli hengityksen salpaava krapulapaskan lemu. Ilma oli värjäytynyt kitkeräksi, happimolekyylit olivat tuskasta kiljuen heittäneet henkensä. Riikonen oli selvästi imenyt istumataukonsa aikana muutaman röökinkin.

Kapulaisen ei tarvinnut paljoakaan pinnistellä, hän oli tuskin saanut avattua lehtensä, kun suoli pamautti emalin täyteen. Räjähdys ja molskahdus kuuluivat luultavasti alakertaan asti. Nautinnollinen virne levisi Raimon kasvoille. Kapulainen nosti housunsa ylös ja kääntyi vetämään tuotoksensa alas. Floossh! Yksinäinen pökäle jäi sitkeästi kellumaan pönttöön. Harmillista, kovin harmillista. Pöntön vesisäiliö täyttyi tuskastuttavan hitaasti. Uusi yritys. Flooossh! Se kelluu edelleen. Seuraavaksi Kapulainen otti wc-harjan avuksi ja työnsi jätöstään sillä valmiiksi alaspäin. Floosshh! No nyt! Helpottuneena Raimo kömpi ulos mukavuuslaitoksesta.

Vessan pimeydessä yksinäinen pökäle ponnahti takaisin veden pinnalle.