Kun kahvi palaa pohjaan

 





maanantaina, lokakuuta 27, 2003

Työmaaruokala

Toimistorakennuksien syöttölöiden täytyy olla oivaa bisnestä. Hintaa muonasta voidaan periä normaalin ravintolalounaan hinta, koska firmat kompensoivat työntekijöilleen osan safkan hinnasta. Henkilökuntakustannukset voidaan painaa minimiin, systeemihän pyörii itsepalveluperiaatteella. Safkat ovat pääsääntöisesti täysin teollisia tuotteita, keittiön tehtäväksi jää lähinnä biomassan lämmittäminen sekä hienojen nimien keksiminen jauhelihapihveille ja makkarapadalle. Lounasruokailijat saattavat välillä mussuttaa sapuskan laadusta, mutta ovat liian mukavuudenhaluisia ja kiireisiä lähteäkseen muualle murkinoimaan.

Keskustan lounasravintoloina Amicat, Sodexhot ja muut tekisivät konkurssin hetkessä. Eihän kukaan suostuisi maksamaan yli seitsemää euroa hampparinkäyrästä tai hernekeitosta ja pannarista. Varsinkin jos sitä jauhomakkaraa joutuisi jonottamaan tarjotin kädessä vartin. Normaalissa ravintolassa saa lounaspöydästä syödä niin paljon kuin napaan mahtuu, toimistoruokala ilmoittaa ylimääräisen makkaran maksavan euron. Jotain rajaa ahneudelle! Rajoitukset vain usuttavat muutenkin sorretun konttorirotan lappamaan sapuskaa lautaselleen enemmän kuin jaksaa syödä. Otankin huomenna taas ylimääräisen lihapullan tai pari.