Kun kahvi palaa pohjaan

 





torstaina, tammikuuta 22, 2004

Laura : Epävarmuus kalvaa


Mikäpä olisi kauempana ihmisen mielestä kuin kesä viidentoista asteen pakkasella.

Opiskelija ja opiskeleva pätkätyöläinen kuitenkin raahustavat synkkinä halki toivottomien, hiekoittamattomien katukanjonien touko-kesä-heinä-elo -kuut mielessään. Epävarmuus kalvaa. Saadaanko ensi kesänä suolaa opintotuen päälle vai kyhjötetäänkö lukusalissa kesätuen toivossa, muuttuen hitaasti kelmeiksi kuin kalmot?

On kuitenkin vasta tammikuu ja suosituimmat mahdolliset työnantajat repivät hiuksiaan toiveikkaiden soittojen ja sähköpostien tykistökeskityksessä.

”En kuule ole mitenkään ehtinyt vielä miettiä asiaa. Palaapa asiaan joskus pääsiäisen jälkeen.”

Huokaisten suljetaan luurit ja tietokoneet. Ellei ota yhteyttä tarpeeksi aikaisin, joku toinen nappaa työpaikan nenän edestä, mutta liian aikaisin häiriköimällä saadaan potentiaalinen pomo ärsyyntymään. Jos työnantaja sittenkin alkaa miettiä asiaa jo hiihtoloman jälkeen? Kuinka moneen paikkaan täytyykään hakea, että kun ”pääsiäisen jälkeen” paikat ovat jaossa, edes jokin niistä lohkeaa?