|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2004
|
Kesken kiireisen työpäivän huoneen joku ohimennen huudahtaa iloisesti ovelta. - Palohälytys! Huoneessa ei tapahdu mitään reaktiota, koska kellot eivät kilise, eikä huudahdus vaikuttanut kovin uskottavalta. Hetken päästä kaikki ovat jo unohtaneet koko jutun. Parin minuutin päästä joku toinen tulee kiljumaan ovelle huomattavasti pontevammin. - PALOHÄLYTYS! Oikeesti! Tää ei oo mikään harjoitus. Kaikki ulos ja vähän helvetin vikkelään! Tuo kuulosti jo ihan todelta. Tallennan työni ja astelen muiden mukana ulos huoneesta. Sen ulkopuolella tosiaan kellot pärisevät varsin tomerasti. Oikea suunnittelun kukkanen, viereiseen huoneeseen kymmenen metrin päässä hälyttimestä ei kuulunut pihaustakaan. Käytävillä ihmiset löntystelevät kiireettömästi kohti aulaa. Ilmassa leijuu vahvasti ruokalasta tuleva pohjaanpalaneen ruuan käry. Päivän lounaslista taitaa olla yhtä ruokalajia vajaampi. Aulassa on palomies patistamassa ihmisiä ulos pikkupakkaseen. Ulkona tajuaa, että vieläkin pienempi kiire olisi riittänyt. Sisäsandaaleissa ja ilman takkia alkoi tulla vilu. Pihaan on parkeerannut muutama paloauto ja ilmeisesti jonkun palopomon punainen maasturi. Homma ei vaikuta kovin kontrolloidulta, edes palokunta ei selvästikään uskonut todelliseen paloon. Parikymmentä minuuttia ja koko homma on ohi. Palellen painun vikkelästi takaisin toimistoon. Sisällä puen takin päälle ja lähden kaupungille lounaalle. Kaiken varalta. |