|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
torstaina, toukokuuta 13, 2004
|
Inhoan vastaajia. Vihaan niihin puhumista, koska se menee aina yllättyneeksi änkyttämiseksi, vihaan niiden kuuntelua: toisten hämillisen soperruksen todistamista. Operaattorini päätti jostain ihmeen syystä muuttaa vastaajaansa, ja sinne olisi pitänyt syöttää jotain koodeja ja muuta. Päätin tehdä sen vasta äärimmäisessä pakkotilanteessa. Tänään tiesin saavani tärkeän puhelun. Joku olikin soittanut oudosta numerosta, ja - hitto vieköön - jättänyt viestin vastaajaan. Yritin työpaikan pihassa viiltävässä tuulessa värjötellen keksiä verukkeita olla soittamatta vastaajaan heti paikalla, mutta pakko oli. "Tervetuloa X-vastaajan käyttäjäksi! (jaadi-jaadi-jaa) Sinun on muutettava tunnuslukusi ja saneltava henkilökohtainen tervehdyksesi. Mikäli et halua muuttaa tunnuslukuasi etkä sanella uutta tervehdystä, paina tähti." Inhoan varsinkin henkilökohtaisen tervehdyksen sanelua. Painan *tähti*. "Sanele henkilökohtainen tervehdyksesi äänimerkin jälkeen. Kun olet..." Mitä ihmettä? Ei! "...paina ruutu. Joudun vielä kuuntelemaankin tympeällä äänensävyllä mutisemani tervehdyksen. Joo joo, antakaa olla! Armoa! "Sinulla on... yksi... kuuntelematon viesti:" kohinaa, kolinaa, paikalleen lyöty luuri Siksi inhoan vastaajia. |