|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
perjantaina, maaliskuuta 26, 2004
|
Voi vittu mikä olotila päällä. Mene nyt Windows päälle. Mä todellakaan jaksa tänään noita sun tarkistuksia ja muuta skeidaa. Vetäisit sinäkin viinaa, niin muuttuisit mukavammaksi. Hemmetti, että on pahaolo. Jos mä oksennan tohon roskikseen, niin huomaakohan kukaan? Turha mun on edes yrittää näyttää siltä, että mulla ei olisi krapulaa. Miksi mä en jäänyt himaa? Ja te ämmät pidätte ne turpanne kiinni. Mä en kuuntele teidän kälätystänne nyt yhtään. Yksikin saatanan väärä sana teiltä, niin mä räjähdän. Ja siitä ei jää kovinkaan nättiä jälkeä, kun käyn keski-ikäisen yksinhuoltajan kimppuun. Juuri tällä hetkellä en epäröi lyödä naista. Haistakaa vittu koko valtiovalta. Kun mä tulen kahvihuoneeseen, niin siellä ei ole ristinsieluakaan ja se Hesari on kahvihuoneen pöydällä kokonaisena eikä A, B, C ja D osat sen ja sen kusipään työhuoneessa. Jumalauta. Pitääkö tota duunimailia tulla juuri tänään noin paljon? En varmana tee yhtään mulle osoitettua toimeksiantoa tänään. Vittuillakseni lähden todella pitkälle lounaalle. Pitäisikö vetää tasoittava ruoan päälle? Ei paskempi idea. Samalla voisi vetää lärvit ja tulla sanomaan kaikille juuri se mitä mä ajattelen niistä. Ei tarvitsisi pohtia mitä maanantaina tekisi - ottaisin vastaan potkut rauhallisesti. Ei helvetin helvetti. Pitääkö ihmisen olla niin tyhmä, että ei tajua jäädä sairaslomalle, kun edellisenä iltana on vedetty hapanta oikein kunnolla. Duuni on perseestä. Olisikohan se kahvihuone jo tyhjä? |