|
Kun kahvi palaa pohjaan
Kahvilla
Painomusteiset
Krediitit |
keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2004
|
Konttororeissa on johtaportaissa naureskeltu tyrskien jo pidemmän aikaa konttorin duunareille, jotka on höynäytetty uskomaan itsensä korvaamattomiksi hankkimalla niille läppärit ja etäyhteys kotiin. Säälittävän pienellä kuukausimaksulla saa johto kaulusköyhän tuntemaan itsensä merkittäväksi ja paremmaksi ihmiseksi, melkein korvaamattomaksi, lähes ainutkertaiseksi. Joka keuhkojaan pihalle yskien yhdeltä yöllä kelaa sähköpostinsa ja vastaa kiireisimpien kyselyihin. Pitkin päivää ensin tietenkin raahauduttuaan sängystä silmäpussit maata viistäen katsomaan, onko uusia viestejä ja miettien, että pitäisikö sitä sittenkin raahia ahterinsa konttorin tuoliin. Vaan kun ei jaksa tukkaansa kammata, saati pukea. Eikä viitsisi pelotella naapurin kakaroitakaan, eikä tartuttaa työtovereitaan, muuten sinne menisikin. On se nyt prkele, että ennen saattoi tehdä kuolemaa puhtaalla omallatunnolla, kun yski keuhkonriekaleita. Nyt kun olen etäyhteytetty, olen omatuntorasitettuna narutettu pitkällä liekaköydellä työpöydän jalkaan. Helevatan ovelaa. |