tiistai, elokuu 26, 2003
|
Management speak de luxe
Kaikenlaisten motivaatio-, pärjäämis- ja menestymisoppaiden ja ?koulutusten ongelma on se, että ihmiset ottavat ne tosissaan. Erityisesti sellaiset ihmiset, joiden ei pitäisi ja joiden ei kannattaisi ottaa niitä tosissaan. Hellyttävimmillään ja kauheimmillaan tämä on silloin, kun työntekijät alkavat papukaijamaisesti toistaa koulutuksesta ja kirjallisuudesta omaksumiaan ilmaisumuotoja. Korostuskynällä on koulutusmonisteesta suhrailtu mageimman tuntuiset fraasit tulevaa käyttöä varten ja sitten, viimeinkin, niitä pääsee oikeasti käyttämään! Tämä löytyi tänä aamuna intranetistämme: Haluan kiittää teitä kaikkia. Kanssanne on ollut antoisaa ja ilo työskennellä. Olette kasvattaneet ja rikastuttaneet minua ja ammattitaitoani valtavasti. Kiitos valovoimaisuutenne ja vaatimuksienne! Kiitos vaatimuksistanne! "Ettekö voisi lyödä hamarapuolen lisäksi sillä terällä, herra?" No, hyvänä puolena on, että tämä työntekijä on sentään löytänyt uuden paikan. Epäilemättä sieltäkin löytyy kasvattavia ja rikastavia haasteita. |
maanantai, elokuu 18, 2003
|
Iso töpseli irti
Niin niin, suuressa maailmassa valot sammuu ja kaikki väki nukkuu kirjaston portailla. Ja siat varmaan vielä sekstaavatkin työpaikoillaan kun on pimeää ja (muun muassa) ilmastointi seisoo. Suomessa ei koskaan tapahdu tällaista. Ja vaikka tapahtuisikin, niin töitä tehtäisiin silti. Muistelkaapa: kun bussilakko muutaman vuoden välein pääkaupunkiseudulla iskee, niin jäävätkö työntekijät työnantajan siunauksella kotiin? Ei jumalauta, töihin Erottajalle pusketaan Keravan äärimmäisestä nurkasta vaikka hiihtäen tai polkupyörällä 40 asteen pakkasessa. Sataako lunta? Sataako lunta pari metriä? Sataako lunta niin, että autoa ei erota siirtolohkareesta? Ei haittaa, duuniin on mentävä ja mennään. Työpaikan ovella pudistellaan päällimmäiset puoli metriä siitä lumesta, joka on satanut pompalle matkalla parkkipaikalta, naureskellen. Ja muistetaan kertoa, että Ranskassa olisi varmasti jo koulut kiinni tällä säällä. Mutta ei meillä. Perkele, mitä ylpeiltävää on tällaisessa työmoraalissa oikein on? Onko äärimmäisyysolosuhteissa tapahtuva työmatkailu jokin jäänne pettuleipäajoilta? Saavutammeko häivähdyksen Raatteen tien pakkasista koukatessamme kylmään hyytyneen Nissan-kolonnan takaa? Olkaamme amerikkalaisia, jääkäämme kotiin! |
torstai, elokuu 14, 2003
|
Veneet vesille
Jos haluaa todistaa tiiminrakennusta lähietäisyydeltä, kannattaa suunnata tänään, huomenna ja ylihuomenna Helsingin Kaisaniemeen. Kaisaniemessä eri yritysten edustajat kilvoittelevat leikkimielellä dragon-melonnassa. Tässä jalossa urheilulajissa itse melonta on sivuosassa. Pääosassa on lärvääminen, hassut (mutta yrityksen tunnusväreissä koreilevat) asut, lärvääminen, ryhmähenki, lärvääminen ja oksentaminen puistoon. Kuten ylipormestari tervehdyksessään sanoo: "Lohikäärmeet ovat jälleen liikkeellä hyvän asian puolesta." Hassuna karnevalistisena piirteenä veneen tahdinantajaksi pannaan monessa venekunnassa se pahaäänisin ämmä , joka aina muutenkin änkeää kaikenmaailman järjestelytoimikuntien johtoon. Epäkarnevalistisissa firmoissa rummunlyöjäksi pannaan pomo ("kato tavallaanhan niinku firmassaki/meidän tiimissäki just Jokke on se kun määrää tahdin"). |
maanantai, elokuu 11, 2003
|
Tukea teorioilleni
Joblinen selvityksen mukaan 41 prosenttia suomalaisista työntekijöistä kertoo jutustelun työkavereiden kanssa vievän työpäivästä suuren osan. Myös netissä surffataan ahkerasti. 40 prosenttia suomalaisista kertoo viettävänsä usein aikaansa Internetissä työpäivän aikana. Sosiaalista porukkaa. Itselläkin on kokemuksia työkaverista, joka istuu vieressä ja oikeastaan koko ajan haluaa keskustella, jostain omista asioistaan. Siis ihan kunnon keskustelu, ei mitään tyhjänpäiväistä läpän heittoa. Itse suosin semmoista nopeaa lyhyttä small talkia, joka aika usein tapahtuu vielä sähköpostitse. Pitääkin alkaa pitämään sellaisia kunnon taukoja taukotilassa. Muodostuisikohan siitä tapa koko tiimille. Istuttaisiin kahvihuoneessa ja puhutta puutarhanhoidosta. Toinen vaihtoehto voisi olla päiväunet. Sehän lisää työtehoa. Ei se tunne laiskottelevista toimistoduunareista ole varmaan ihan tuulesta tempaistu, vaikka nuo Joblinen tutkimukset ovatkin aika koomisia välillä. Esimerkiksi sivuilla tehtiin aikoinaan kysely, jonka tuloksen mukaan lähes puolet suomalaisista haluaisi vaihtaa työpaikkaa. Mitenköhän tulos olisi ollut ovensuukyselynä työvoimatoimiston ovella. |
perjantai, elokuu 08, 2003
|
Paita päälle
Muun muassa Tiramisun Misu on suunnitellut blogilleen paitaa. Mitä tytöt edellä, sitä pojat perässä. Kahvitauon virallinen paita ei tietenkään ole tee- vaan suhteellisen siisti (kesällä lyhythihainen) kauluspaita. Slogan jääkiekkovalmentajatyyliin kauluksen niskassa tai sitten rintataskun päällä. Tekstiehdotuksia: "Tee ite!" "Minä olen nyt kahvitauolla" "www.katokunkiinnostaa.com" "Minä en ole joku muu" "Arvot kohdalleen - lisää liksaa " "Ei nyt - Pomo on poissa" "Kysy minulta team building -vinkkejä!" Bubbling under: "C:/Omat dokumentit/CV.doc" "Motivaatio on kirosana" "Ei penniäkään kiinni" |
torstai, elokuu 07, 2003
|
Palautetta
Aktiivisen lukijan palautteessa kerrotaan, kuinka kaipaamani tehokkuus konttorirotille ollaan onnistuttu toteuttamaan. Työ täyttää liukuhihnatyön periaatteet: aikaa omille touhuille ei ole, työ on sen osaavalle yksinkertaista ja kotiin mennessä ei tekemätön duuni paina mieltä. Erinomaista. Tietokoneiden näppäimiin voisi kehittää sellaisen laitteen, joka mittaa kuinka paljon on näpytelty tekstiä. Liian pitkät tauot on pystyttävä selvittämään. Tällä tavalla tehoa saataisiin myös kaiken maailman kirjoitustyötä tekeville. Liitän saamamme palautteen tähän. Muistakaa, että kohta alkaa viimeinen viikko osallistua Kahvitauko-kisaan. Esimerkiksi Call Center –työläiset voisivat käyttää yhden taukonsa kilpailuun osallistumiseen. Näille raskaan työn raatajille tuomaristo on valmis antamaan muutaman tasoituspisteen. Hyvää aamupäivää Ikuinen Kahvitauko. Tänään luin kirjoittamastanne toimihenkilöiden tehokkuudesta. Ajattelin kertoa että kuvailemanne tehokas toimihenkilöiden työskentely on toteutettu. Nimittäin Call Center työskentelyssä. Sellaisessa asiakaspalvelussa toimihenkilön tehokuutta mitataan puhelumäärillä ja ajankäytöllä per puhelu. Eli siis joka kerta kun istut koneen ääreen alkaa mittari raksuttamaan ja kaikki jolloin teet jotakin muuta (eli vaikka etsit netistä tietoja teatteriesityksistä) tallentuu raportteihin "epämääräisenä vapaa-aikana" joka tietenkin pitää voida seliittää. Työssä ei kerta kaikkiaan ole mahdollista tehdä mitään muuta työajalla. Kaikki erillinen toiminta pitää olla selitettävissä. Tehokasta eikö totta? Työteho on siis tällaisessa toimistotyössä ajettu äärimmilleen. Kun ei oikein mitään muuta voi työaikana tehdä, kahvitauolla todella heittäytyy omiin ajatuksiinsa ja kahvitauon pitäminen on minuutin tarkkaa jotta seuraavat pääsevät ajoissa kahville. Eli olemme palanneet tähän feodaaliseen tehdastyöskentelyyn (tavallisessa toimistotyössä) näin 2000 -luvulla. Toki pitää myöntää etten itse keksi parempaa tapaa hoitaa ko. työ, puhelumäärät ovat päivän mittaan vaihtelevia ja aina pitää olla tietty resursointi per ajankohta. Varmastikin ko. työtä tehdessä kaipaa ns. normaalia toimistotyötä, jossa voi (ja kuuluu) välillä puuhailla omiaan, jäädä juttelemaan työkaverin kanssa tai ihan vain tuijotella ikkunasta ulos. Call Center työssä ei pääse työaikaa pakoon. Haaveena on siis ikuinen kahvitauko. Ystävällisin terveisin nimim. "Nyt on mentävä -kello käy" |
tiistai, elokuu 05, 2003
|
Tehokkuudesta
Toimihenkilöiden työteho on varmasti aika heikkoa. Kun katselen ympärilleni tai juttelen tuttujen kanssa, niin aika paljon aikaa kuluu ihan muuhun kuin työntekoon. Se, että kaikki valittavat kauheaa kiirettä ei tietenkään pidä paikkaansa. Korkeintaan kiireen tunne syntyy siitä, että on niin paljon tekemättömiä asioita, mutta ensin on etsittävä Internetistä tietoa ensi viikonlopun teatteriesityksestä. Tai sitten pitää lukea uutisia tai blogeja. Jos toimihenkilöille saataisiin sama työteho kuin liukuhihnalla puurtajille, toimistoista voitaisiin räjäyttää puolet. Tai sitten leikattaisiin työaika puoleen, jolloin ihmisillä olisi enemmän aikaa kuluttaa ja saataisiin taas talous nousuun. Minkälaistahan se olisi? Raportin kirjoittaja kirjoittaisi raportin toisensa jälkeen, pomo löisi leiman sen enempiä paperia pyörittelemättä. Myyjä soittaisi ostajalle ja ostaja ostaisi, kunhan olisi tutkinut faktat ja tehnyt hintavertailun. Ei mitään fiilistelyjä eikä ainakaan mitään lounastapaamisia. Ja ennen kaikkea se turha näyttöpäätteen tuijotus olisi saatava loppumaan. Turhia kahvitaukoja ei pidettäisi, vaan kaikki marssisivat samaan aikaan ruokalaan, elleivät söisi eväitään (ja samaan aikaan luettaisiin päivän lehti, miettimättä hetkeäkään töitä). Taitaa olla tämmöinen tehokkuus kaukana. Yli puolella suomalaisista on joustava työaika. |
maanantai, elokuu 04, 2003
|
Työtoverina sählääjä
Kaikilla on työyhteisössään ainakin yksi sählääjä. Ihminen, jolle yksinkertaisinkin työtehtävä aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Sählääjällä ei tunnu olevan minkäänlaista vakiintunutta käytäntöä duunien tekemiseen. Lähes jokainen homma alkaa pitkällä ja sekavalla hapuilulla, jonka aikana sählääjä, joskus jopa itsekseen ääneen puhuen, muistuttaa mieleensä tehtävän vaatimat työvaiheet. Lisäksi hän muistaa ne väärin tai tiputtaa joukosta pari ensiarvoisen tärkeää. Pienikin muutos rutiineissa saa sählääjän tolaltaan. Jos täytyy raportoida jollekin muulle kun sille normaalille pomolle, sählääjä kiertää konttoria kyselemässä oikeaa tapaa. Tietokoneohjelman tahmaaminen saa sählääjän hakkaamaan näppistään normaalia kovempaa. Tämän ja kaikki muut tietokoneongelmat sählääjä ratkaisee aina turvautumalla työtovereihin sen sijaan, että soittaisi ihan oikeaan tukeen. Mikäli sählääjältä tarvitaan tietoa tai tarkennusta, joka liittyy hänen tekemäänsä suoritteeseen, tulee varautua pitkään, puunilaissodista alkunsa saavaan selitykseen, jonka keskeisenä sisältönä on sählääjän työtehtävän vaikeus, epäinhimillisyys, sen vaatima ylityö ja muiden työntekijöiden tekemiselle asettamat esteet. Tällainen työtehtävä on tyypillisesti yhden liitetiedoston lähettäminen sähköpostilla. Tämän työyhteisön sählääjä palaa lomilta töihin ensi viikolla. Anna, Herra, voimaa! Muistutan teitä lisäksi Kahvitauko-kilpailusta. Mukaan pääsee ja ehtii! Ruhtinaalliset palkinnot! |
perjantai, elokuu 01, 2003
|
Seuraava kilpailija
Seuraavana suuren Kahvitauko-kilpailun areenalle astuu Benrope. Benropen Kahvitauko-hetkessä huomionarvoista on kertojan velvollisuudentunnon yhdistyminen esimiehen kyvyttömyyteen. Ainoa oikea tapa toimia kuvatussa tilanteessa olisi sanoa "joo selvä" ja lähteä lomille joka tapauksessa. Mutta olkaamme rehellisiä: harvalla meistä on siihen pokkaa. Benrope, lava on sinun. - - - Henkilöt: B = Benrope, toimiston suurin luuseri, jota kaikki potkivat armotta päähän. O = Osastopäällikkö, pääasiallinen tehtävä kyykyttää B:tä. O: Huomenta Benrope, taas moppaamassa keittiötä? Eihän se sun duuneja ole? B: Joo, joku urpo oli jälleen keittänyt kahvit lattialle. Helvetti, se on tietenkin Tiina, joka on maleksinut röökihuoneessa koko aamun. Pitää keittää uudet sumpit. O: Justjust. Ilman kofeiiniahan ei aamu käyntiin lähde. Kuule, siitä sun lomasta, minkä piti alkaa ensi viikolla. B: Jep. Viimeinen päivä duunissa ja lomille lompsis! Eurooppa kutsuu! Siis hetkinen...miten niin piti? O: Mulla on sulle huonoja uutisia, sä et nyt pääsekään lähtemään. Pena lähetti tekstarin jostain huitsin nevadasta, että se pitää ylityövapaat nyt tähän loman jatkeeksi ja huilaa vielä ensi viikon. Ja sähän tiedät, että joko sun tai Penan pitää olla aina tavoitettavissa. Systeemit vaatii sen. B: Siis mitä helvettiä? Eihän niin voi tehdä? Mulla on loma ollut merkittynä listassa ihan asiallisesti jo kuukausitolkulla! En mä voi jäädä! Aamulla pitää olla ulkomaan terminaalissa, mulla on viikon Rooman reissu! Soita sille helvetin Penalle ja käske tulla tänne vähän vitun äkkiä! O: Voit sä tietenkin itse yrittää pirauttaa Penalle, jos se vois tulla duuniin, mut taitaa olla aika turha toivo. Kokeilin äsken soittaa. Pena on sulkenut kännykkänsä. Tää on tosiaan ikävä juttu, mut sille ei nyt voi mitään. Toivottavasti sulle ei tuu mitään kustannuksia sen matkan peruuttamisesta. B: Kustannuksia! Perkele, mä joudun maksamaan ainakin puolet siitä vitun matkasta jos nyt peruutan! Ja millä mä selitän tän kavereille? Me ollaan suunniteltu tätä matkaa koko kevät! O: Joo, mä oon tosi pahoillani, mut tää on siis tosiaankin ihan pakon sanelema juttu. Toivottavasti me voidaan sitten myöhemmin korvata tää sulle. Mun täytyy nyt lähtee palaveriin sinne Hilavitkutin-yhtiöihin. Me ei varmaan vähään aikaan nähdä, kun mulla toi loma alkaa. Niin, että morjens! Nähdään sitten syksymmällä! Benrope jää kyyhöttämään shokkitilassa keittiöön. Toteaa kahvin loppuneen toimistosta. Illalla B. vetää pään täyteen. Turhaan, seuraavana aamuna edelleen ahdistaa. |
torstai, heinäkuu 31, 2003
|
Kisa käyntiin
Ensimmäisen kahvitaukohetken on lähettänyt SchizoBlogin Janne, joka haluaa osallistua kilpailuun nimimerkillä SchizoBlogin Janne (varmistin asian mieheltä itseltään). Tapauksessa yhdistyy selkeästi monia klassisen Kahvitauko-hetken elementtejä: tampio työkaveri, organisatorinen ristiriita ja railona ratkeava työetiikka- ja kompetenssikonflikti (jumpe, mä rupeen konsultiksi kohta!) Take it away, Janne! - - - KAHVITAUKOHETKI DIALOGIN MUODOSSA. Tapahtumapaikka: työpöytä. Tausta: Verkkotyöläinen on istunut tunteja odotellen eräältä "sisällöntuottajalta" erittäin myöhässä olevaa materiaalia. Sivut pitäisi saada julkaistua samana päivänä, koska seuraavana aamuna verkkotyöläisen tulisi matkustaa kello 6 aamulla toiselle puolelle maata hoitamaan muita työtehtäviä. Aika: klo. 19. Puhelin soi. - Haloo - Hei. Sirkka Sisällöntuottaja täällä. - Moi. Moi. Onkos se materiaali valmis? - Joo. Lähetin sen sinulle sähköpostin liitteenä. - Onkos se kuinka laaja? - No, mä olen tällainen perfektionisti ja jotta oppilaat voisivat saada mahdollisimman paljon irti tästä kurssista, niin sitä materiaalia tuli noin 50 liuskaa. Ei kai se ole liikaa? - 50 liuskaa!! Mehän sovittiin vain pienestä tukimateriaalista kurssilla käytävän kirjan tueksi. - Joo. Niinhän me sovittiin. Mutta akateeminen ihminen on vähän tällainen ? - Ymmärrätteks te yhtään minkälainen homma 50 liuskaisen materiaalin työstäminen on? - Kyllä kai mä nyt sen ymmärrän. Mähän sen kirjoitin. - Joo. Joo. Mutta ei meillä ole koneissa mitään sellaista painiketta, jossa lukee "Internetiin", jota painamalla materiaali ihan vaan itsestään nettiin menee. - Onks teillä niin alkeelliset välineet? - Voi kuule, ei kellään ole sellaisia välineitä. Ei kai tässä nyt voi muuta tehdä kuin alkaa hommiin. Kiitos nyt kuitenkin, että materiaalin saitte valmiiksi näin kaksi viikkoa myöhässä ja aivan viime metreillä. Se on vaan meikäläinen, joka saa yötä myöten täällä istua. - No, voi anteeksi. Enhän mä voinut tuota tietää. - Ei me turhaan niitä deadlineja aseteta. - Niin. No, joo. Olis kai sitä pitänyt vähän ottaa itseään niskasta kiinni. - Ja mun pitää saada ne sivut tänään valmiiksi. Tehän tiedätte varsin hyvin, että mä en ole täällä huomenna. Siitä mainittiin teille ensimmäisen kerran puolivuotta sitten ja siitä on mainittu teille jokaisessa suunnittelukokouksessa, joita on ollut viisi kappaletta. - Niin. Joo. Taisipa tuo unohtua. - Kai te nyt sitten muistitte tallettaa sen materiaalin RTF-muotoisena, kuten teille kädestä pitäen opetin? - Mä ajattelin helpottaa teidän työtänne ja talletin materiaalin Microsoft Wordilla valmiiksi HTML-muotoon ? - Siis te teitte mitä!! - Talletin Wordilla HTML-muotoon ? - Voi vitun vitun vittu!! Enks mä saatana sanonut teille heti ensimmäisessä kokouksessa, että Wordilla ei talleteta missään nimessä HTML-muotoon materiaalia, joka mulle tulee. Ja sen mä saatana teille jopa kirjoitin lihavoituna niihin kirjallisiin ohjeisiin, jotka mä teille annoin. - Niin no ? - Vitun saatanan poropeukalo! Mulla menee reippaasti yli yhdentoista tää saatanan työpäivä ja aamulla mun pitäis olla jo kuudelta liikenteessä. Te ette saatana ole tehneet mitään kuten me sovittiin ja mä saan teidän kusipään munauksia korjailla sitten oikein urakalla. Mikä parasta koko asiassa on, että näissä Valtion hommissa ei urakkapalkkaa taikka ylityöpalkkaa tunneta. - Anteeksi, mutta ei nyt tarvii suuttua. Mulla olis pari pikku korjausta vielä siihen materiaaliin. - Ai ei tarvii suuttua! Haista sinä ämmä paska!! Jos sä olisit saatana tässä huoneessa, niin mä työntäisin kaikki ne saatanan 50 sivua yksitellen poikittain sun perseesees. Ja mä en todellakaan tee yhtään vitun korjausta siihen saatanan materiaaliin. Puhelin paiskaantuu lujaa kiinni. Hetken kuluttua se soi uudestaan. Verkkotyöläinen repii johdon seinästä ja heittää puhelimen jonnekin työhuoneen toiseen nurkkaan. Muutaman erittäin ruman ärräpään jälkeen verkkotyöläinen alkaa työstämään Wordin sotkuista HTML-koodia, jotta sivut tulisivat tehtyä ? |
keskiviikko, heinäkuu 30, 2003
|
Kahvitauko-kisa
Kesälomien loppumisen kunniaksi järjestetään Suuri Ikuinen Kahvitauko -kilpailu. Kerro meille Kahvitauko-hetkesi. Kahvitauko-hetken tunnistat siitä, että haluat samanaikaisesti ottaa lopputilin, tappaa pomosi ja tehdä itsemurhan. Koska et osaa päättää parasta järjestystä toimenpiteille, et kuitenkaan tee vielä mitään. Osallistua voit lähettämällä meille sähköpostia (voit lähettää omalla, keksityllä tai pomosi nimellä) tai kirjoittamalla kokemuksista omaan blogiisi. Kokemuksia julkaistaan kahvitauko-blogissa nimettömänä. Paras elokuun puoleenväliin mennessä tietoomme tullut kokemus palkitaan toimistotarvikkeilla ynnä muulla kivalla tarvikevarastosta ja työkaverien pöydiltä pöllityllä sälällä. |
tiistai, heinäkuu 29, 2003
|
Tulinen vai mieto?
Aina välillä tulee näitä hetkiä, jolloin oma työpaikka tuntuu siedettävältä. Kävin syömässä kebabia Makkaratalon Stadin kebab -ravintolassa. Kaikenkarvaisista kebab-hässäköistä nämä ovat mielestäni paremmasta päästä: yleensä siistejä ja ruokaa saa enemmän kuin tarpeeksi. Makkaratalon toimipiste on aina ollut vähän lämmin, mutta nyt se oli pätsi. Pöydässä vielä istui, mutta tiskin takana, sen pyörivän lihapötkylän vieressä, lämpöä oli varmasti neljäkymmentä astetta. Surkuttelin myyjätytölle korkeaa lämpötilaa. Myyjä ei jaksanut sen kummemmin vastata, mutta pusersi päälle urhean hymyn. Pöydässä mietin työsuojeluviranomaisille (kai sellaisiakin on?) soittamista. Tai sitten Ilta-Sanomiin, että tulkaa nyt saatana niiden mittarienne kanssa tähän korttelin päähän. Toisaalta kebab-ravintolan työntekijä ei aja, ainakaan raitiovaunulla, Stokkaa päin. Ehkä siitä ei revitä otsikoita. En sitten soittanut. |
maanantai, heinäkuu 28, 2003
|
”Kuis loma meni…?”
"Miten loma meni?" "Missäs kävit?" "Sulla on uusi kampaus?" "Ei kun hiukset vaan on kasvaneet." Loman jälkeen duuniin tulee reippaita työkavereita. Ensimmäinen tunti meneekin pika pikaa lomaa kehuessa. Hauskaa on ollut. Sitten alkaa valitus roskapostin määrän lisääntymisestä. Kahden tunnin päästä onkin sitten hiljaisuus laskeutunut. Helle hikoiluttaa ja tuskin kukaan tekee töitä. Koskakohan sitä kehtais lähteä kotiin… |