torstaina, heinäkuuta 31, 2003
|
Kisa käyntiin
Ensimmäisen kahvitaukohetken on lähettänyt SchizoBlogin Janne, joka haluaa osallistua kilpailuun nimimerkillä SchizoBlogin Janne (varmistin asian mieheltä itseltään). Tapauksessa yhdistyy selkeästi monia klassisen Kahvitauko-hetken elementtejä: tampio työkaveri, organisatorinen ristiriita ja railona ratkeava työetiikka- ja kompetenssikonflikti (jumpe, mä rupeen konsultiksi kohta!) Take it away, Janne! - - - KAHVITAUKOHETKI DIALOGIN MUODOSSA. Tapahtumapaikka: työpöytä. Tausta: Verkkotyöläinen on istunut tunteja odotellen eräältä "sisällöntuottajalta" erittäin myöhässä olevaa materiaalia. Sivut pitäisi saada julkaistua samana päivänä, koska seuraavana aamuna verkkotyöläisen tulisi matkustaa kello 6 aamulla toiselle puolelle maata hoitamaan muita työtehtäviä. Aika: klo. 19. Puhelin soi. - Haloo - Hei. Sirkka Sisällöntuottaja täällä. - Moi. Moi. Onkos se materiaali valmis? - Joo. Lähetin sen sinulle sähköpostin liitteenä. - Onkos se kuinka laaja? - No, mä olen tällainen perfektionisti ja jotta oppilaat voisivat saada mahdollisimman paljon irti tästä kurssista, niin sitä materiaalia tuli noin 50 liuskaa. Ei kai se ole liikaa? - 50 liuskaa!! Mehän sovittiin vain pienestä tukimateriaalista kurssilla käytävän kirjan tueksi. - Joo. Niinhän me sovittiin. Mutta akateeminen ihminen on vähän tällainen ? - Ymmärrätteks te yhtään minkälainen homma 50 liuskaisen materiaalin työstäminen on? - Kyllä kai mä nyt sen ymmärrän. Mähän sen kirjoitin. - Joo. Joo. Mutta ei meillä ole koneissa mitään sellaista painiketta, jossa lukee "Internetiin", jota painamalla materiaali ihan vaan itsestään nettiin menee. - Onks teillä niin alkeelliset välineet? - Voi kuule, ei kellään ole sellaisia välineitä. Ei kai tässä nyt voi muuta tehdä kuin alkaa hommiin. Kiitos nyt kuitenkin, että materiaalin saitte valmiiksi näin kaksi viikkoa myöhässä ja aivan viime metreillä. Se on vaan meikäläinen, joka saa yötä myöten täällä istua. - No, voi anteeksi. Enhän mä voinut tuota tietää. - Ei me turhaan niitä deadlineja aseteta. - Niin. No, joo. Olis kai sitä pitänyt vähän ottaa itseään niskasta kiinni. - Ja mun pitää saada ne sivut tänään valmiiksi. Tehän tiedätte varsin hyvin, että mä en ole täällä huomenna. Siitä mainittiin teille ensimmäisen kerran puolivuotta sitten ja siitä on mainittu teille jokaisessa suunnittelukokouksessa, joita on ollut viisi kappaletta. - Niin. Joo. Taisipa tuo unohtua. - Kai te nyt sitten muistitte tallettaa sen materiaalin RTF-muotoisena, kuten teille kädestä pitäen opetin? - Mä ajattelin helpottaa teidän työtänne ja talletin materiaalin Microsoft Wordilla valmiiksi HTML-muotoon ? - Siis te teitte mitä!! - Talletin Wordilla HTML-muotoon ? - Voi vitun vitun vittu!! Enks mä saatana sanonut teille heti ensimmäisessä kokouksessa, että Wordilla ei talleteta missään nimessä HTML-muotoon materiaalia, joka mulle tulee. Ja sen mä saatana teille jopa kirjoitin lihavoituna niihin kirjallisiin ohjeisiin, jotka mä teille annoin. - Niin no ? - Vitun saatanan poropeukalo! Mulla menee reippaasti yli yhdentoista tää saatanan työpäivä ja aamulla mun pitäis olla jo kuudelta liikenteessä. Te ette saatana ole tehneet mitään kuten me sovittiin ja mä saan teidän kusipään munauksia korjailla sitten oikein urakalla. Mikä parasta koko asiassa on, että näissä Valtion hommissa ei urakkapalkkaa taikka ylityöpalkkaa tunneta. - Anteeksi, mutta ei nyt tarvii suuttua. Mulla olis pari pikku korjausta vielä siihen materiaaliin. - Ai ei tarvii suuttua! Haista sinä ämmä paska!! Jos sä olisit saatana tässä huoneessa, niin mä työntäisin kaikki ne saatanan 50 sivua yksitellen poikittain sun perseesees. Ja mä en todellakaan tee yhtään vitun korjausta siihen saatanan materiaaliin. Puhelin paiskaantuu lujaa kiinni. Hetken kuluttua se soi uudestaan. Verkkotyöläinen repii johdon seinästä ja heittää puhelimen jonnekin työhuoneen toiseen nurkkaan. Muutaman erittäin ruman ärräpään jälkeen verkkotyöläinen alkaa työstämään Wordin sotkuista HTML-koodia, jotta sivut tulisivat tehtyä ? |
keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2003
|
Kahvitauko-kisa
Kesälomien loppumisen kunniaksi järjestetään Suuri Ikuinen Kahvitauko -kilpailu. Kerro meille Kahvitauko-hetkesi. Kahvitauko-hetken tunnistat siitä, että haluat samanaikaisesti ottaa lopputilin, tappaa pomosi ja tehdä itsemurhan. Koska et osaa päättää parasta järjestystä toimenpiteille, et kuitenkaan tee vielä mitään. Osallistua voit lähettämällä meille sähköpostia (voit lähettää omalla, keksityllä tai pomosi nimellä) tai kirjoittamalla kokemuksista omaan blogiisi. Kokemuksia julkaistaan kahvitauko-blogissa nimettömänä. Paras elokuun puoleenväliin mennessä tietoomme tullut kokemus palkitaan toimistotarvikkeilla ynnä muulla kivalla tarvikevarastosta ja työkaverien pöydiltä pöllityllä sälällä. |
tiistaina, heinäkuuta 29, 2003
|
Tulinen vai mieto?
Aina välillä tulee näitä hetkiä, jolloin oma työpaikka tuntuu siedettävältä. Kävin syömässä kebabia Makkaratalon Stadin kebab -ravintolassa. Kaikenkarvaisista kebab-hässäköistä nämä ovat mielestäni paremmasta päästä: yleensä siistejä ja ruokaa saa enemmän kuin tarpeeksi. Makkaratalon toimipiste on aina ollut vähän lämmin, mutta nyt se oli pätsi. Pöydässä vielä istui, mutta tiskin takana, sen pyörivän lihapötkylän vieressä, lämpöä oli varmasti neljäkymmentä astetta. Surkuttelin myyjätytölle korkeaa lämpötilaa. Myyjä ei jaksanut sen kummemmin vastata, mutta pusersi päälle urhean hymyn. Pöydässä mietin työsuojeluviranomaisille (kai sellaisiakin on?) soittamista. Tai sitten Ilta-Sanomiin, että tulkaa nyt saatana niiden mittarienne kanssa tähän korttelin päähän. Toisaalta kebab-ravintolan työntekijä ei aja, ainakaan raitiovaunulla, Stokkaa päin. Ehkä siitä ei revitä otsikoita. En sitten soittanut. |
maanantaina, heinäkuuta 28, 2003
|
”Kuis loma meni…?”
"Miten loma meni?" "Missäs kävit?" "Sulla on uusi kampaus?" "Ei kun hiukset vaan on kasvaneet." Loman jälkeen duuniin tulee reippaita työkavereita. Ensimmäinen tunti meneekin pika pikaa lomaa kehuessa. Hauskaa on ollut. Sitten alkaa valitus roskapostin määrän lisääntymisestä. Kahden tunnin päästä onkin sitten hiljaisuus laskeutunut. Helle hikoiluttaa ja tuskin kukaan tekee töitä. Koskakohan sitä kehtais lähteä kotiin… |
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2003
|
Oikea poka oikeaan paikkaan
Olenko luuseri vai mitä – minulla ei ole koskaan ollut työpaikkasuhdetta. Olen yrittänyt selittää asiaa sillä, että työpaikkani ovat olleet kovin miesvoittoisia, mutta selitys ontuu, sillä työkaverit ovat kyllä suhteilleet työpaikoilla. Pienellä miettimisellä päädyin muutamaan työpaikkasuhteiden osapuolen prototyyppiin. Ensimmäinen on tietenkin kännissä pokaava päällikkö. Tämä, yleensä miespuolinen henkilö, sekoittaa pienessä psyykessään esimiesaseman tuoman auktoriteetin seksuaaliseen karismaan. Lisävahvistusta kännipokapäällikön tulkinnalle tuo se, että aina joskus joku gimma tarttuukin vaatteisiin. Lisävarusteena kännipokapäälliköllä on vihainen vaimo, joka on vaihdettu jo ainakin kertaalleen. Toinen prototyyppi on antelias sihteeri (jota ei saa koskaan sanoa sihteeriksi vaan assistentiksi). Kaikki sihteerit (jotka poikkeuksetta ovat siis naisia) eivät kuulu tähän ryhmään, mutta aina jostakin löytyy se yksilö, joka sekoittaa organisoinnin ja orgaanin. Antelias sihteeri on kännissä erityisen paha suustaan. Erityisen hyvä match kännipokapäällikölle. Kesätyöpoka on jokaisen työyhteisön piristäjä. Toukokuussa uudenkarhealla kulkulapulla varustetut Seppälä-paitaiset ja HM-hameiset työharjoittelijat ja muut opiskelijat tuovat konttoriin kuin konttoriin ylimääräisen ruiskeen hormooneja. Kesätyöpokan erityisetu työyhteisölle on se, että kesän päätyttyä kesätyöläinen häipyy rassaamasta työpaikan ihmissuhdekaaviota. Jokaisesta työpaikasta löytyy ainakin yksi hillitön sinkku. Vakiintumaton tai juuri eronnut työntekijä arvioi kaikkia vastaan tulevia vastakkaisen sukupuolen edustajia suhteen mahdollisena osapuolena. Tyyleinä itkun nyherrys yhteisen kaljaillan lopuksi, härski flirtti tai lehmäkatseinen tuijottelu, yksilöstä riippuen. Aiheuttaa harmeja, avioeroja ja penisilliinikuureja vakiintuneemmille työtovereille. |
tiistaina, heinäkuuta 22, 2003
|
Sex on the desk
Ihmisten väliset suhteet, siis seksi- ja ystäväsuhteet, ovat pääasiassa hyviä asioita. Seksisuhteita työpaikalla kuitenkin pidetään hieman arkoina asioina, vaikka ne ovatkin hyvin yleisiä. Seksisuhde työpaikalla on luonnollinen asia: kun ihmiset kohtaavat, ajatellaan ainakin jossain vaiheessa seksiä. Jos työpaikka on mukava ja siellä on mukavia työkavereita, ei seksisuhteilta voida välttyä. Hyviä esimerkkejä ovat nuorisotyöpaikat. 17-25-vuotiaathan ovat varsinaisia kaneja, joiden ajasta suurin osa menee seksiaktin etsintään, sen odotteluun, siitä puhumiseen tai sen ajatteluun. McDonaldseissahan puhutaan mc-suhteista, mc-häistä ja mc-vauvoista. Tarinan mukaan esimerkiksi Forumin McDonaldsiin piti 90-luvun alussa kutsua sairaanhoitaja antamaan henkilökunnalle seksivalistusta, kun samat pöpöt kiersivät kaikki työntekijät. Nuorisolle ja kesätöissähän tämä käy, mutta aikuisten ja vakituisessa työssä olevien on oltava harkitsevampia, jos ihmisiltä nyt sitä voi seksin suhteen edes uskottavasti vaatia. Vaikka en ole pessimisti (vaikka ehkä pitäisi) aloitan luettelemalla huonoja puolia seksisuhteesta työpaikalla: - Panemalla osaston parhaimman näköistä sihteeriä salaa saat kuunnella koko ajan kavereidesi törkeitä juttuja rakastetustasi. Jos suhde taas on tiedossa, kaverit ovat kateellisia ja katkeria. - Kyllästyneen ja eroa haviteltavan on oltava valmis kestämään pitkäänkin kestävä ns. closing-aika, koska töissä nyt vaan joutuu olemaan tekemisissä. - Jos sinut hyljätään, joudut katsomaan kun exäsi puhkeaa uudelleen kukkaan löydettyään paremman kumppanin kuin sinä. - Jos olet naimisissa ja hairahdat petokseen työkaverin kanssa on mahdollisuus, että puolisosi alkaa epäilemään kasvanutta kiinnostusta puolisosta. Ja nyt hyviä puolia: - Firman bileistä onnistuu aina iskemään jonkun. - Rakastuneena ei tarvitse ikävöidä koko päivää, että taas näkee. - Salamyhkäisyys luo jännitettä, joka taas piristää päivää. - Puolisoa pettäessä on tekosyy, miksi rakastetun numero on kännykässä. |
maanantaina, heinäkuuta 21, 2003
|
Takaisin töihin
Nuorempana ihmettelin aina niitä setiä, jotka utuisin silmin kertoivat eläkkeelle pääsyyn olevan enää kahdeksan vuotta aikaa. Samat miehet napsivat keväisin aamukampaa loman alkuun ja syksyisin kiroilivat töihin paluuta. Enää en ihmettele. Ensimmäinen työpäivä on yhtä helvettiä. Ulkona on mainio ilma, tytöillä on minihameet (jos edes niitäkään) ja toimistolla lämpötila pönkii yli 30 asteen. Vituttaa. Jotta vitutus ei loppuisi ihan äkkiä, takaraivossa tykyttää syksyllä alkava töiden uudelleenjärjestely. Kyseessä ei ole sentään mikään suuren luokan organisaatiouudistus. Pomo on vain keksinyt, että hommia täytyy jakaa uudelleen. Tittelit eivät muutu, duuni ei varsinaisesti muutu, palkkaa ei tule lisää, mutta päänsärkyä, ihmettelyä, tahmaamista ja yleistä sähläämistä on luvassa. Watch this space. |
perjantaina, heinäkuuta 04, 2003
|
Arvottomat
Tuomas Nevanlinna repi Helsingin Sanomien Viikkoliitteessä palasiksi Jari Sarasvuon ja tämän toimittaja-bändäri Heli Karhumäen Ilta=Sanomissa visioimat ”työelämän kuolemansynnit” -höpötykset. Onneksi repi, sillä Sarasvuo on luikertanut työelämän feng shui -löperöintiensä kanssa liian moneen yritykseen. Sarasvuon kuolemansynnit ovat samaa huuhaata kuin yritysten kovasti muodikkaat arvot. Kaikki, ihan joka ikinen, tietää että yrityksen arvot ovat huuhaata. Jo arvojen määrittyminen kertoo että ne ovat huuhaata. Arvoista päättää yrityksen toimiva johto, jolla ei ole mitään mahdollisuutta määrittää sellaista yrityksen eetosta, jollaisina arvoja yritetään markkinoida. Jos yrityksellä olisi arvot samalla tavalla kuin yksittäisellä ihmisellä tai ”luonnollisella” ihmisyhteisöllä (kuten kansalla), niiden arvojen pitäisi olla yksittäiselle yrityksen työntekijällä takaraivossa, ohjaamassa kaikkea käyttäytymistä. Selitän. Kun menen pyytämään pomoltani palkankorotusta, pomon pitäisi - mikäli arvot siis olisivat sellaisia kaiken muun toiminnan ohi ja yli meneviä ARVOJA, jollaisina niitä myydään - käydä läpi koko arvorimpsu. ”Laatu… joo, jos Pena saa parempaa palkkaa, se tekee parempaa työtä. Innovatiivisuus… No ei se varmaankaan kärsi palkankorotuksesta. Paras mahdollinen tulos… joo. Asiakkaan hyöty… no se tietysti kärsii, kun palkankorotus pitää viedä tuotteisiin. Luottamus…varmaan Pena luottaa työnantajaan jos saa parempaa palkkaa. Eli ynnätään: kolme plussaa, yksi nolla ja yksi miinus. Arvojen puolesta annetaan palkankorotus. Katsotaanpa mitä budjetti sanoo…” Ei, homma ei mene noin missään arvoillaan pullistelevassa yrityksessä. Eikä yksikään Sarasvuon tulevassa kirjassaan esittelemät synnit Sarasvuon koulutuksessa tiedostanut ja katunut pomo ryhdy niitä tosissaan käyttämään. Vai kuinka monen ihmisen olette ihan vakavissaan kuulleet käyttävän työpaikan erimielisyyksissä käyttävän perustetta ”mutta Sarasvuokin sanoo kirjassaan…” Ihan vakavissaan? |